Reijo Mäki - Sheriffi

Turun Vanha Uskollinen Reijo Mäki on taas antanut odottaville joukoille sen, mitä ilman kesä ei tunnut miltään: uuden Vareksen. Mutta ei kai Mäki ole vaihtanut lajia ja siirty-nyt kirjoittamaan lännenseikkailuja, kun kirjan nimi on Sheriffi?

No ei sentään. Tarinassa esiintyy siellä täällä seinälle ripustettuja klassisen lännenleffan julisteen tuunattuja kopioita, jossa sheriffi Gary Cooperin tuimaan ilmeeseen on lisätty 1980-luvun muodikkaat aurinkolasit.

Tämä romaani on jo 23. Vares-dekkari. Vielä on siis matkaa suurmestari Agatha Christien Hercule Poirot -pinon mittaan. Niitä ilmestyi 33, ja kuusi novellikokoelmaa.

Eikä ole kohtuullista verrata nykyaikaan ja Suomen Turkuun sijoittuvia yksityisetsivätarinoita Georges Simenonin komisario Maigret -romaanien määrään. Ne ovat sivumäärältään suppeita ja kertovat kukin yhden rikoksen selvittämisestä. Simenon kirjoitti niitä muun tuotantonsa ohessa 75 kappaletta vuosina 1931–1972.

Katsoin, mitä tietoja Vares-tuotannosta saa irti kirjaston nettisivujen avulla. Kymmenkunnan viimeisen romaanin sivumäärä on keskimäärin 360. Kun suorittaa kertolaskun, saa aavistuksen siitä, kuinka paljon kirjailija on saanut konetta takoa ennen kuin liuskoja on lennellyt kahdeksikymmeneksikolmeksi kirjaksi asti.

Vuosien myötä on syntynyt se vaikutelma, että Vareksen seikkailuista pidetään eniten siellä, missä ne tapahtuvat. Niinhän käy aina. Omaan kaupunkiin sijoitetut jännitysjutut tuntuvat kuumottavammilta kuin kaukana, ehkä vieraassa maassa tapahtuvat.

Henkilöiden puheenparsi on yleensä varsinaissuomalaista arkista puhekieltä tai Turussa kulloinkin voimassa olevaa baarinpöytäkieltä. Tämän joudun olettamaan; niin pitkä aika on pistäytymisestäni sikäläisessä Apteekissa.

Tällä kertaa Reijo Mäki on jälleen taidokas juonen rakentaja mutta varsin maltillinen paikalliskielen käyttelijä.

Neljän miehen liikemiesporukka palkkaa Vareksen selvittämään poliisilta pitkäksi aikaa pimeäksi jäänyttä karkeaa kaksoismurhaa. Toinen uhreista on entinen poliisi.

Salakuljetuksella rikastuvan bisnesmiesjoukon päällikkönä on mystinen ”Sheriffi”, jonka asetuttamat julisteet pyrkivät pitämään apujoukot kurissa ja nuhteessa.

Vareksen oma henkikään ei ole turvassa. Hänen keittiönsä ikkunan läpi ammuttu luoti surmaa hänen vieraansa.

Sain sen vaikutelman, että Mäki on tällä kertaa vähentänyt liioittelua ja lisännyt kohtuullisuutta. Karkeansorttista alatyyliä tarvitaan, jotta syntyisi monitasoinen kuva turkulaisesta elämästä.

Lähes kaikki kantakundit pistäytyvät tarinassa mukana. Etenkin novellikirjailija Luusalmi, joka innostuu osallistumaan Uuden Runouden Ystävien runoiltaan lausumalla tuotoksensa, jonka siteeraaminen tässä saattaisi saada aikaan nipun kantelukirjeitä.