Riikka Ala-Harja – Reikä

Vaikka Riikka Ala-Harjan Reikä on hänen ensimmäinen novelliteoksensa, laji ei ole tekijälle uusi: hän voitti J. H. Erkon novellikilpailun jo vuonna 1990.

Tällä kertaa yhdistävänä tekijänä on jonkinlainen aukko. Lopullisimpia niistä ovat hauta ja avanto. Syvin yhteinen on kuitenkin yksinäisyys, mutta mikä on syytä, mikä seurausta? Millaisilla selityksillä ihminen huijaa itseään ja hautautuu yhä syvemmälle läpinäkyvään itsepetokseensa ja aggressioonsa?

Etenkin teoksen ensimmäisessä osiossa ihmissuhteet näyttäytyvät irvokkaina. Aloitusnovelli Hauta näyttää karusti, vailla toivon pilkahdustakaan, kuinka taloudellinen riippuvuus yhdistää nimellisesti ihmiset toisiinsa. Käyttövoimana on ainoastaan viha.

 

Alkupuolen novelleissa onttous ja rikkinäisyys näyttäytyvät joko sisäisenä ja ulkoisena kaaoksena tai epäolennaisuuksiin takertuvana pedanttisuutena, kulissiajatteluna, toisen osapuolen syyttelynä ja oman vastuuttomuuden oikeuttamisena milloin milläkin verukkeella.

Monologinovelleissa Ala-Harja onnistuu sinänsä paremmin kuin heikommin keskitetyissä objektiivisissa novelleissa, mutta minäkertojien harrastama uho ja paisuttelu aiheuttavat monotonisuutta.

Tästä kärsii jonkin verran myös teoksen jännitteisin novelli Tarmo, joka kertoo kirjastovirkailijan täsmällisestä, turhasta odotuksesta. Viisikymmentä vuotta tulee täyteen, mutta miksei edes lääkäri onnittele, vaikka näkee syntymäajan tietokoneeltaan? Maneerimaisesta vyöryttelystä huolimatta novelli näyttää tragikomedian keinoin, kuinka ihminen toivoo muiden seuraa mutta samalla sysää pyrkijät luotaan. Kun minäkertoja jättää sosiaaliset signaalit huomiotta tai tulkitsee ne itselleen epäedullisella tavalla, kierre on valmis.

Vaikka Reikä on yleissävyltään tummanpuhuva, parissa novellissa välähtää ainakin hetkellisesti lämmön ja todellisen kohtaamisen mahdollisuus. Kaupungin viimeisessä joulukuusessa ja Saaressa uhkaava onnettomuus selätetään, ja toiselle tarjottu ruoka merkitsee paljon enemmän kuin vatsantäytettä. Hyvä tahto näyttäytyy käytännön kädenojennuksena.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Keuruulla tapahtuu Suomen kuvataiteen päivänä perjantaina –  tarjolla residenssitaiteilijoiden työskentelyä, vuosinäyttelyn avaus sekä avoin maalaustapahtuma

Teatteriarvio: Jukka Rasila ja Jaana Saarinen eivät kursaile Kartanon Kievarin vierailunäytelmässä – Piru naiseksi on häpeilemätön ja ronski

Kuuden keskisuomalaisen kuvataiteilijan yhteisnäyttely Taidetila Toinilassa

Jyväskylän Kesä pysyi pisimpään yhtäjaksoisesti järjestettynä pohjoismaisena kulttuurifestivaalina – "Oli valtavan hienoa nähdä ja kuulla ihmisten ilo"

Suomen museoihin odotetaan kesän aikana ennätysmäärää kävijöitä

Taiteilija Virpi Lehto sulatti pakastimensa ja alkoi maalata – akvarellimaalaukset ovat päiväkirja koronakeväältä

Runokävely vei 70 runojen ystävää säkeiden jäljille Jyväskylän luontoon – ainutlaatuisesta tapahtumasta jäi puuttumaan vain yksi asia

Levyarvio: Anna Dantchev kulkee omia ja Balkanin polkuja

Kuuntele jyväskyläläinen luontosuhdetta käsittelevä ääniteos ja osallistu yliopiston tutkimukseen

Taiteilija Maria Pihl ei laske työhön käyttämäänsä aikaa – "Ei ole väliä, meneekö 27 vai 270 tuntia"

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.