Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkisen neljännen romaanin päähenkilö on Iiris Lempivaara, 28-vuotias koulupsykologi. Takana on seitsemän vuoden suhde Aleksiin, joka jättää hänet. Aiemmissa teoksissaan muun muassa armomurhaa käsitellyt kirjailija on nyt siirtynyt kepeämpiin aiheisiin.

Iiris Lempivaara lähtee todistamaan itselleen, että suhteen loppu on hänen elämänsä kolmas alku. Konstit ovat tavanomaiset: uusi mies ja äkkiä, ja sänkyyn heti!

Sisar Jennifer on sairaanhoitaja, joka asuu täydellistä elämää Vallilassa miehensä kanssa. Paras ystävä Elina toimii uskottuna ja neuvonantajana silloin, kun treffit muun muassa kaljuponnarin kanssa ovat pettymys.

Entä sitten, kun ystävä muuttuu, ja mikä levottominta myös Aleksi muuttuu?

Romaanissa poukkoillaan Helsingin ydinkeskustassa. Mukana pyörivät terapeutit, karkit, (varsinkin) suklaat, samppanjat, pitsat, korkeat korot ja uudet vaatteet, kliseitä riittää.

Loputtomat seksiseikkailut puuduttavat. Nykykirjallisuus on käsitellyt niitä kyllästymiseen saakka, mutta ehkä on tarkoituskin nauraa nykymenon älyttömyyksille.

Työn teon kuvaus jää vähäiseksi, vain maininnaksi gradun teosta. Onneksi teoksen loppupuolella Iiriksen tehtävänä on synkän ja mustiin pukeutuvan Emman kuolinkamppailun estäminen. Se on teoksen parasta antia.

Pulkkisen kieli on herkullista. Tarina on julkaistu aiemmin Kauneus & Terveys -lehdessä eikä sitä ole tarkoitettukaan syvällisten pohdintojen näyttämöksi.

Onneksi edes kateusteemaa hipaistaan ja sitä, ettei naisen elämä ole yksin miehestä kiinni, ja mikä tärkeintä: sanasta ”ei” kasvaa mahdollisuuksien kirjo.

Henkilöt eivät kuitenkaan kasva persooniksi Emmaa lukuun ottamatta. 85-vuotiaassa Marja-Liisassa on hyvää yritystä samoin kuin dokumentaristi Villessä.

Huumori sen sijaan räjähtää elämän kiputilanteista. Varsinkin viimeinen luku on hykerryttävä, sitä ei voi pyrskimättä lukea loppuun.