Risukon Carusosta tähdeksi taivaalle

TEATTERI ILONA

Lännen Lokari

Ensi-ilta Kangasniemellä

27.6.2008

Legendat halutaan kääriä lihaan ja vereen - haluamme tietää heidän ihmisyytensä: heikkoudet, vahvuudet, tuskat ja unelmat. Selittämätön karisma, pitävä ote eivät riitä mieltymyksen suojaamiseksi. Kangasniemellä Teatteri Ilonan legenda on oman kylän poika, matalan torpan yksihuoltajaäidin äpärä. Hiskias Möttö, Salomaana paremmin tunnettu lauluntekijä, jonka kappaleita ovat Iitin Tiltu, Tiskarin polkka ja Vapauden kaiho.

Hiski Salomaan elämä tarjoaa kaikki suuren tarinan ainekset. Luonnonlahjakkuus mätsäsi onnenkantamoisen kanssa ja vaikea elämä sai valoisat huippunsa. Reijo Paukun käsikirjoittamassa ja ohjaamassa kuplettinäytelmässä Salomaan elämä esitetään elävän musiikin ja taidokkaiden tulkintojen turvin.

Näytelmässä kuolemaa tekevä, iäkäs Hiski ( Ari Kekäläinen) kertoo elämänsä vuori- ja laaksokokemuksista samaan aikaan, kun väliverhon kautta Hiski nuorena ( Onni Tulla / Jirko Hokkanen) viettää ensin lapsuuttaan Kangasniemellä ja elää lopulta siirtolaisena Amerikassa.

Teatteri Ilona, joka tekee kesä kesältä maakunnan tasokkaimpiin kuuluvan esityksen, taitaa musikaalinkin esittämisen. Sisätilassa, kunnon äänentoiston ja valojen turvin esitys saa luonnollisesti paljon näyttävämmän muodon kuin saisi ulkona. Siksi musiikillisesta annista saa nauttia täysin rinnoin.

Näytelmän lavastus ja rekvisiitta ovat pelkistettyjä ja siksi välähdyksenomaiset kohtaukset toteutuvat näppärästi. Myös esiintyjäjoukko muuntautuu mitä mainioimmasta maalaisjoukosta silmänräpäyksessä hienostelevaksi siirtolaissuomalaisyhteisöksi rikkaassa Ameriikassa. Jirko Hokkasen tulkinta Hiskista valovoimaisimpina vuosinaan on onnistunutta. Hyväntuulisuus, usko iloon ja hyvyyteen ovat todentuntuisia. Hiskin nöyryys ja lempeys kouraisevat karaistuneenkin katsojan, viimeistään riipaisevimpia riimityksiä kuunnellessa.

Liki kolmetuntinen esitys vaatisi loppupuolella toiminnallisia kliimakseja, jotta alun kompakti ote pitäisi loppuun asti. Myös rytmisesti täsmällisempi liikkuminen terävöittäisi musiikkinumeroita; esimerkiksi Iitin Tiltussa kantojen pitäisi kapsaa ja käsien pamahtaa samanaikaisesti, jotta toivottu efekti syntyisi.

Lännen Lokari jättää hyvän jälkimaun. Esitys koskettaa ihmisyydellään, arvostuksella jolla nostetaan pieneksi itseään tuntevaa ihmistä. Näytelmän nähtyään katsoja ymmärtää viisauden siitä, miten ihmisen voi punnita vain hänen sydämensä perusteella. Tällaista puhtautta ei löydä lööpeistä eikä juorupalstoilta. Juovuttava kokemus.

JORMA POLLARI