Robin – Chillaa

Robinin toinen albumi on pahuksen tarttuvaa poppia. Kollegani kertoi, kuinka hänen viisivuotias tyttärensä oli kuunnellut levyn läpi yhdeltä istumalta – täysin liikkumatta. Olisi varmasti tanssinutkin, jos olisi innostukseltaan ennättänyt. Itse kuuntelin Chillaa-levyn samana päivänä kun täytin 30 vuotta. Levy pyörähti heti kaksi kertaa läpi. Ja täytyyhän se kertoa, että tuli siinä parit spontaanit nostatusmuuvit jorattua. Hyvä meininki!

Chillaa-levy on iloinen yllätys, koska Robinin helmikuussa ilmestynyt Koodi-debyytti oli Frontside Ollieta lukuunottamatta hätäisesti tehty ja kehno. Oli surkeaa, miten Koodi-levyllä kahden menobiisin jälkeen tuli väsynyt slovari tappamaan tunnelmaa. Chillaa-levyllä samaa virhettä ei ole tehty. Erityisesti hitaampien biisien kohdalla on otettu opiksi ja slovarit on sijoitettu herkäksi loppuhuipennukseksi.

Robinin levy on mukaansatempaava, koska musiikissa on vauhtia ja konesoundit ovat kohdallaan. Teksteissä häröillään, isketään heiloja ja pidetään hyvää boogieta. Viittaus Fintelligensin biisiin pitää levyn tunnelman kiinni todellisessa elämässä.

Lyriikoista vastaa pääosin Jimi Constantine. Hän on tehnyt yksinkertaista tekstiä, ja Robinin laulusta saa helposti selvää. Frontside Ollien sanoittanutta Sana Mustosta on syyttäminen levyn vaivaannuttavimmasta Biologiaa-biisistä. Se tuo mieleen peruskoulussani tehdyn rallatuksen.

Levyn maestro on tietysti säveltäjä Maki Kolehmainen. Häröilemään-biisi muistuttaa selvästi Aikakoneen tuotantoa.

Robinia ja muita viime vuosien uusia artisteja syytetään liiasta autotunen käytöstä. Nyt äänenmuokkauksella ei ole tehty samanlaisia ylilyöntejä kuin kilpasisko Tuulin levyllä. Nykyään moni nuori on niin tottunut epäluonnolliseen laulutyyliin, että he saattavat pitää tyylikästä äänenparannusta jopa hyvänä ja tervetulleena asiana. Robinin ääni on joka tapauksessa nyt sellainen, ettei se pyri ärsyttämään ketään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.