Ros Wynne-Jones - Sade lankeaa

Ros Wynne-Jones

Sade lankeaa

Suom. Einari Aaltonen.
Like 2010, 366 s.
Kansanmurha Etelä-Sudanissa taipuu tehokkaaksi taustaksi nuoren lääketieteen opiskelijan kehityskertomukselle.

Marian isä on hylännyt perheensä, äiti kuolee syöpään, tyttö pakenee surua avustustyöntekijäksi Afrikkaan, ja yllättäen hän jää kumppaneineen loukkuun pikkukylään, missä elämä on toista kuin kotona Lontoossa. Kuivuus ja nälänhätä, sota ja kuolema kuuluvat arkeen.

Ryhmä jatkaa työtään, vaikka kylää pommitetaan. Sinne pudotetaan myös elintarvikkeita, ja seutu täyttyy pakolaisista. Maria toimii lääkärinä ja kuukausien kuluessa hän oppii jotain afrikkalaisesta ajattelutavasta.

Siinä sivussa hän järjestelee sekä omia että kyläläisten henkilösuhteita ja yrittää selvittää, mikä on syynä kansanmurhaan - raha, uskonto vai heimoviha. Yksi arvauksista on se, että maan hallitus on myynyt kiinalaisille oikeudet öljynporaukseen, ja sitä varten asukkaat on poistettava ikiaikaiselta kotiseudultaan.

Teos liikkuu kolmessa aikajaksossa: tapahtumat aavikkokylässä, takaumat Marian lapsuudesta ja kerronta tulevaisuudesta kymmenen vuotta myöhemmin, jolloin Marian mieli on pirstaleina - seuraus Sudanin kokemuksista.

Kiinnostavinta on aika Afrikassa. Kuivuus merkitsee kuolemaa, mutta jotenkin nälkiintyneet selviävät päivästä toiseen samalla kun odottavat lopullista tuhoa. Vastasyntyneet menehtyvät nälkään, pikkupojista tulee lapsisotilaita, pommitukset jatkuvat. Alkeellisessa sairaalassa Maria hoitaa kuolevia, ja kaikesta välittyy hyytävä epätoivo. Kuukausien kuluessa avustusryhmä hitsautuu yhtenäiseksi, vaikka onkin voimaton sotajoukkoja vastaan. Ulkomaailman välinpitämättömyys nakertaa, ero afrikkalaisten arvomaailmaan säilyy.

Olosuhteet Sudanissa koskettavat, joskin maisemakuvauksessa on pientä sievistelyä. Länsimaiset ihmiset vaikuttavat pinnallisen teennäisiltä, paikalliset taas ovat eksoottisia, kuin toisesta maailmasta - kuten ovatkin - joten heidät on helppo hyväksyä.

Ja pakko myöntää, että Etelä-Sudanin kansanmurha on tehokas tausta sinänsä tyhjänpäiväiselle ihmissuhdetarinalle. Avustustyöntekijät kokevat sodan kauhut, mutta eivät kykene sovittelemaan erimielisyyksiä, joita eivät edes ymmärrä.