Rosvo ja poliisi -leikki

JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI
Heinähattu, Vilttitossu ja
Rubensin veljekset
Ensi-ilta suurella näyttämöllä 10.4.2010.
Naivistisessa taiteessa ja lastenteatterissa on yllättävän samoja piirteitä, jotakin samaa irtonaista ja anarkistista alkuelämyksellisyyttä. Tähän lapsille ominaiseen maailmaan kuuluvat mm. mielikuvituksen muokkaamat toisenlaiset ihmishahmot ja vaikkapa eläin- ja ihmishahmojen luonteva ja tasa-arvoinen vuoropuhelu ja rinnakkaiselo.

Sinikka ja Tiina Nopolan luomissa sympaattisen naivistisissa sankareissa, Heinähatussa ja Vilttitossussa, luova energia purkautuu mielikuvitusleikkien avulla, kohti vapauden ja autenttisuuden teemoja.

Tästä lauletaan, siitä kerrotaan, niiden ympärillä riemuitaan ja tanssitaan. Se on lopulta se energiakenttä, mikä liittää naivistisessa ulottuvuudessa lapset ja aikuiset yhteen, samalle aaltopituudelle, fantastisille matkalle, saman kuvitellun maailman piiriin.

Ihmisen hyvä on olla lopulta oma itsensä, fantastisista kuvitelmista ja roolileikkien viehätyksestä huolimatta. Heinähattu,Vilttitossu ja Rubensin veljekset -esityksessä on juuri tämänsuuntainen tärkeä viesti ja eetos. Ja se tuntuu menevän Jyväskylän kaupunginteatterin tulkinnassa perille.

Poliisin sydän

Anssi Valtosen ohjaama esitys luottaa Nopolan sisarusten tyyliteltyihin ja sympaattisiin hahmoihin, mutta antaa samalla tilaa Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijöiden ominaispiirteille.

Ja tyylitellyn varmaa näyttelijähahmotusta se tuottaakin. Tosin ei mitään anarkistisen mielikuvituksen riemuvoittoa, vaikka siihenkin aineksia olisi. Raisa Vattulainen keveys ja Elina Korhonen elastisuus nimihenkilöinä ovat esityksen sielu, vaikka dramaturgian kannalta he eivät olekaan välttämättä päärooleissa.

Hauskoja poliiseja esittävät Jorma Böök (Isonapa) ja Jouni Salo (Rillirousku) ovat kuin aavistus suomalaisen elokuvan komediaperinteestä, Aarne Tarkaksen elokuvien sydämellisen tolloista konstaapeleista.

Mainioita karaktäärejä Salo ja Böök ovat myös valetaiteilijoina, paikoin Pekka Puupää -elokuvien komiikan hengessä. Pieni viritys lisää Merja Levon värikkäästi ja oivallisesti puvustamiin taiteilijoihin olisi tehnyt heistä beatnikkien veroisia parodiahahmoja. Assosiaatioiden määrä ja Iiro Rantalan jatsahtava musiikki olisi kyllä tämänkin tempun sallinut.

Tyylittelyn suhteen kiinnostavimmat ja koskettavimmat suoritukset tekevät Jorma Böök leivonnaisiin mieltyneenä poliisina ja Pia Mannisenmäen esittämä Halise-neiti. Halise-neiti tietää, että tie poliisin sydämeen käy vatsan kautta.

Molempien lemmenelkeissä on kutkuttavuutta ja näytelmän naivismin sanoma on hehkeimmillään. Tällaista tyylittelyä olisi voinut olla esityksessä enemmänkin.

Bond-musiikkia

Liekö Iiro Rantalan säveltämässä musiikissa taikka Anssi Valtosen ohjauksellisissa ideoissa se, että kohtauksien sisäänajo tapahtuu monasti sarjafilmien ja Bond-elokuvien musiikillisin vinjetein.

Joka tapauksessa tämä luo dynamiikkaa ja vauhtia, jota olisi saanut olla kaiken kaikkiaan esityksessä hiukkasen enemmänkin.

Käsikirjoitus: Sinikka ja Tiina Nopola. Ohjaus: Anssi Valtonen. Koreografia: Neija Välilä. Musiikki: Iiro Rantala. Rooleissa: Elina Korhonen, Raisa Vattulainen, Eeva Hakulinen, Matti Hakulinen, Jorma Böök, Jouni Salo, Piia Mannisenmäki, Taina Reponen, Henry Halkola, Hannu Lintukoski. Lavastus: Mikko Saastamoinen. Puvut: Merja Levo. Valot: Japo Granlund. Äänet: Mika Filpus.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.