Run All Night – isät, pojat ja mafiaveljet New Yorkin yössä

Run All Night

Arvio: 3/5

Espanjalaisen Jaume Collet-Serran (Ottolapsi, 2009) ohjauksessa rutiininomaisesta materiaalista on puristunut tiivistunnelmainen rikoselokuva, jossa öinen New York näyttää kiehtovat kasvonsa.

Mafian palkkatappajana vuosikymmeniä toimineen Jimmy Conlonin (Liam Neeson) poika Michael (Joel Kinnaman) sattuu näkemään, kun mafiapomo Shawn Maguiren (Ed Harris) poika tappaa huumekauppiaan. Michael joutuu mafian tulilinjalle.

Elämäänsä kaikessa rauhassa elelevä Michael ei haluaisi olla tekemisissä verisen menneisyyden omaavan isänsä kanssa, mutta vain isä pystyy suojelemaan Michaelia ja tämän perhettä sekä pistämään kampoihin vanhalle toverilleen Shawn Maguirelle.

Mafia on ollut Jimmy Conlonin perhe ja hän on ollut lojaali ennemmin sitä kuin oikeaa perhettään kohtaan. Luottamusta ei pojan taholta siis ole luvassa. Erakoituneen Jimmyn ainoa ymmärtäjä on nykyisin Shawn Maguire, mutta entisestä liittolaisesta tulee uhka sillä hetkellä, kun Jimmy tappaa Shawnin pojan.

Monimutkaiset lojaliteetit ja viha-rakkaussuhteet niin rikollisten, rikollisten ja virkavallan kuin perheiden välillä toimivat motiiveina tässä monipolvisessa tarinassa, jossa ratkaisut on tehtävä yhdessä yössä. 1970-luvun rikoselokuvien ja myöhempien aikojen mafiatarinoiden henki on aistittavissa, joskin painotukset ovat niitä enemmän räjähtävässä toiminnassa.

Isän ja pojan on selvitettävä suhteensa mafiaan ilman virkavallan apua. Etsivä Harding (Vincent D’Onofrio) haluaisi Jimmyn telkien taakse ja arvelee tilaisuutensa koittaneen nyt, kun Jimmy syyllistyy poliisin tappoon.

Liam Neeson nähdään toistamiseen lyhyen ajan sisällä kovaotteisena toimintasankarina. Run All Night on kuitenkin järkevämpi kuin kaikilla tyylilajin kliseillä revitellyt Taken 3.

Vaikka käsikirjoitus on täynnä kliseisiä henkilöhahmoja, niin jostain syystä hahmoihin kiintyy hieman. Näyttelijät ovat oivassa vedossa. Ruotsalainen Joel Kinnaman on hyvä nuoren isän roolissaan.

Naisten ainoa rooli on huolestua ja itkeä lastensa puolesta. Tällainen annos testosteronia saa taas kerran kaipaamaan Thelman ja Louisen (1991) kaltaista naisvetoista elokuvaa.

Collet-Serran ohjaus on visuaalisesti kiinnostavaa. Hektiset takaa-ajot ja suurkaupunkia halkovat kamera-ajot ovat elokuvan parasta antia. Taitavan kameratyön merkitys elokuvaelämyksen kannalta tulee jälleen kerran todistetuksi.

Monia epäuskottavuuksia suostuu katsomaan läpi sormien niin kauan kuin kissa ja hiiri -leikki tarjoaa yhä uusia käänteitä. New Yorkista loihditaan esiin yllättäviä näkymiä.

Loppuvaikutelmaksi jää, että monimutkaiselle tarinalle annetaan liian yksinkertainen lopetus.

Ohjaus: Jaume Collet-Serra. Pääosissa: Liam Neeson, Ed Harris, Joel Kinnaman ja Vincent D’Onofrio. Tyylilaji: toiminta, rikos. K 16.