Ryhmäteatteri: Valheet ja viettelijät – Erään rakkauden muotokuva

Valheet ja viettelijät – Erään rakkauden muotokuva

Jos Suomenlinnassa tulee kesällä vastaan äimistynyttä teatteriväkeä, syy on Ryhmäteatterin ja ohjaaja Juha Kukkosen. Choderlos de Laclos’n kirjeromaaniin perustuva Valheet ja viettelijät on viimeistä korsetin nyöriä myöten viilattu kokonaisuus.

Tarinan pääosassa ovat markiisitar de Merteuil (Minna Suuronen) ja kreivi de Valmont (Antti Virmavirta), jotka juonittelevat seurapiireissä ja viettelevät muita minkä ehtivät.

Siinä sivussa osansa saavat viattomat, kuten luostarikoulusta palannut nuori ruusunnuppu Cécile de Volange (Sonja Salminen) ja häneen rakastunut ritari Danceny (Paavo Kinnunen).

Juonikudelma näytelmässä kulkee hienovireisesti kohti loppua. Se, onko loppu onneton vai onnellinen, jää katsojan päätettäväksi. Epäselväksi ei kuitenkaan jäänyt se, että Hyvän omantunnon linnakkeesta kömpi ulos lumoutuneita katsojia.

Suurosen markiisitar on kaikessa eleettömyydessään juuri niin välinpitämätön kuin kuuluukin. Hahmo patsastelee koristeellisissa puvuissaan muiden yläpuolella, kunnes alkaa toisessa näytöksessä hajota.

Salmisen viaton, kömpelö ja hieman ajattelematon Cécile saa kaikki sympatiat puolelleen. Kinnunen ottaa rennosti roolinsa ritarina, tai oikeastaan näytelmän narrina.

Mutta todellinen yllättäjä on Virmavirta. Näyttelijä tunnetaan luultavasti parhaiten Pulkkinen-komediasarjasta.

Rooli kreivi Valmontina osoittaa, kuinka monipuolinen ja ammattitaitoinen näyttelijä Virmavirta on. Rooli näytelmän pahimpana viettelijänä, joka vielä lopuksi menee rakastumaan, vaatii hienovaraista työtä.

Väitän myös, että kaikki yleisön naiset salaa ihastuivat Valmontin karismaan. Ja varmaan pari miestäkin.

Muu roolitus tukee näitä päärooleja hyvin. Pienillä asioilla myös sivuhenkilöille muodostuu omat, vinksahtaneet persoonallisuutensa.

Kun puhutaan 1800-luvun lopun Ranskasta, puhutaan tietenkin myös koreista puvuista ja korkeista kampauksista. Nämä näytelmässä on toteutettu hyvällä maulla, eikä puuterisutia ole heiluteltu liiaksi.

Niina Pasasen suunnitteleman korean puvustuksen vastakohtana Janne Siltavuoren yksinkertainen, suurilla peileillä pelaava lavastus toimii todella hyvin.

Äänimaailma viiltää kohtauksia poikki hyvällä rytmillä. Mausteena toimii muun muassa Apocalyptican musiikki. Raskaita kappaleita on käytetty harkiten. Enimmäkseen sitä kuullaan tanssikohtauksissa.

Neljän tanssijan (Karoliina Kauhanen, Johannes Paahto, Justus Pienmunne ja Laura Sorvari) kohtaukset antavat hyviä taukoja tiivistunnelmaiseen näytelmään. Tanssit kertovat omaa kieltään ja kommentoivat näytelmän tapahtumia. Niiden koreografeina ovat jyväskyläläislähtöinen Panu Varstala sekä aiemmin muun muassa Helsingin kaupunginteatterin tanssijana tunnettu Eero Vesterinen.

Juttua täydennetty 15.7.2015 klo 7.56 tanssien tekijöiden ja tanssijoiden nimillä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.