SOFI OKSANEN - Liian lyhyt hame. Kertomuksia keittiöstä.

Kirjat, levyt

SOFI OKSANEN

Liian lyhyt hame. Kertomuksia keittiöstä.

Bonnier Kirjat 2011. 78 s.

MAiJA KAUNISMAA

Liian lyhyt hame. Kertomuksia keittiöstä.

Playground 2011.

Yksi romaani, Puhdistus, teki Sofi Oksasesta kolmessa vuodessa kansainvälisen tähtikirjailijan, ilmiön suomalaisessa kirjallisuudessa ja kustantamoista riippumattoman taiteilijan. Nyt Oksasen nimellä on niin paljon markkina-arvoa, että sillä myytäisiin vaikka hiekkaa Saharaan. Uutta Oksas-tuotetta on odotettu siksi hartaasti.

Nyt hänen nimensä on uudessa laululyriikkakirjassa, tuplalevyssä, Kansallisteatterin esityksessä ja Suomen kiertueessa. Kokonaisuutta yhdistää Oksasen kirjoittama ja Maija Kaunismaan säveltämä Kertomuksia keittiöstä -musiikkiteatteriesitys, joka saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa 1. syyskuuta. Kaksikko kiertää laulutarinailtamillaan Suomea lokakuussa.

Kertomuksia keittiöstä -esityksen lisäksi Liian lyhyt hame -teoksissa on mukana lauluja teatterikappaleesta High Heels Society vuodelta 2008.

Rajusti kaunista

Lauluja ja tekstejä luonnehditaan "pienoismuotokuvaksi naisen elämästä keittiöperspektiivistä katsottuna".

Teema - kaikenikäisiin naisiin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan kuvaus - ja tyyli käsitellä aihetta käyvät selväksi. Vastavärit ovat väkevät, kun Oksasen realistisen rujot ja tarkoituksellisen rajut sanoitukset yhdistyvät Kaunismaan kaihoisiin säveliin ja balladimaisen kauniiseen lauluun.

Hääkengät-laulussa Kaunismaa huokaa herkästi: "yöllä katson sun kaulaa ja haluan sen kuristaa". Samaa keinoa hyödyntävät tehokkaasti Itkin koko ajan, joka kertoo raiskatun naisen poliisikuulustelusta, sekä parisuhdeväkivallan kuvaus Kukaan ei koske.

Väärät kengät muistuttaa myös Lutkamarssin teemasta - siitä, mitä tarkoittavat "väärä hame ja väärä ilme".

Sanat vallassa

Sofi Oksanen kirjoittaa taitavasti: lyhyistä kuvauksista ja yksityiskohdista avautuu ahdistavan eläviä ja todellisia näkymiä, ikkunoita kokonaisiin elämäntarinoihin ja -tragedioihin.

Maija Kaunismaan sävelet antavat sanoille useimmiten tummanpuhuvan, melankolisen ja hitaan tunnelman, mutta yhtälössä on ongelmansa. Kun sanat ovat vallassa, laulu ja sovitukset mutkittelevat sanojen ehdoilla.

Tuoreissa biiseissä musiikki vaikuttaa jopa häiritsevän päälleliimatulle. Vanhemmissa teatterikappaleissa sanat ja sävelet sulavat paremmin yhteen, kuten svengaavassa Miksi tein sen itselleni -biisissä ja härskissä disko-parodiassa Sä juot niin hyvin.

Oksasen näkökulma on tietenkin naisen - nöyryytetyn, hakatun, raiskatun, petetyn, vainotun ja vihaisen naisen, jolle mies on vika, sika, tunkeilija ja ulkopuolinen. Sukupuolikarikatyyrit jäävät rasittavan yksiulotteisiksi ja jähmettyneiksi, mikä kuuluu asiaan teemalevyllä.

Esseessään Oksanen liittää Liian lyhyen hameen Kantelettaren perinteen jatkajaksi: laulu on naisille vanha keino selvitä arjesta ja elämän ongelmista. Oksasen mukaan käsitys hyvästä vaimostakaan ei ole juuri muuttunut parissa sadassa vuodessa. No, ainakin käsitys hyvästä aviomiehestä vaikuttaa muuttuvan.

RISTO LÖF