Saamelaiselokuva kerää kiitosta maailmalla

Musta luku Ruotsin historiassa, kuvailee ohjaaja Amanda Kernell elokuvansa aihetta.

Amanda Kernellille oli selvää, mistä aiheesta hän tekisi esikoiselokuvansa.

– Tämä on minun todellisuuteni. Olen todistanut ympärilläni häpeää ja ristiriitoja. Elokuva kysyy, mitä tapahtuu, kun ihminen kieltää oman taustansa, Kernell kertoo.

Kernellin kirjoittama ja ohjaama Sameblod (Saamelaisveri) tapahtuu pääasiassa 1930-luvulla. Päähenkilö on 14-vuotias Ella-Marja, jolle kerrotaan sisäoppilaitoksessa, että hän on ali-ihminen. Sameblod seuraa hiljaisen tytön koettelemuksia ja yritystä piilottaa saamelaisuutensa.

Kernell itse on isän puolelta saamelainen.

– Suvussani on sekä poronkasvattajia että ihmisiä, jotka ovat yrittäneet katkaista kaikki siteensä saamelaisuuteen. Radikaaleja erottautumispäätöksiä tekivät etenkin aiemmat sukupolvet, elokuvantekijä kuvailee.

– Mitä ihmiselle tekee väite, että hän on huonompi kuin muut? Alatko uskoa siihen itse, jos kirjoissa niin lukee?

 Sameblod voitti helmikuussa Göteborgin elokuvajuhlilla parhaan pohjoismaisen elokuvan Dragon-palkinnon, josta myös Tom of Finland kilpaili. Se on kerännyt festivaaleilta useita muitakin palkintoja. Elokuva tulee Suomessa teatterilevitykseen syyskuun lopulla.

Musta luku historiassa

Historiallisesti elokuvassa ei ainakaan liioitella. 1940-luvulle asti saamelaisia kohdeltiin Ruotsissa huonosti.

– Silloisen ajattelun mukaan valtion piti holhota saamelaisia, jotka olivat lapsen tasolla, ja tälle oli muka rotubiologiset perustelut, Kernell kertoo.

– Keinot oli omaksuttu Saksasta. Mitattiin kalloja, arvioitiin älykkyyttä, nöyryytettiin. Se on musta luku Ruotsin historiassa.

Edelleen Ruotsissa saamelaisuudesta ja sen historiasta puhutaan hyvin vähän. Kernell kertoo, että hänen kouluaikanaan oppikirjoissa oli aiheesta vain kerran yksi lause ja yksi kuva.

– Häpesin saamelaistaustaani. Halusin, ettei isäni koskaan käytä saamelaisvaatteita.

Näistä tunteista hän ammensi elokuvaansa.

– Saamelaisia syytetään yhä siitä, että he eivät ole tyytyväisiä. Monet sukulaisenikin sanovat, ettei ikävistä asioista saa puhua. Kun sellaista kuuntelee, tekee mieli olla hiljaa, ettei saa valittajan leimaa.

Toden ja tarun väliltä

Sameblod on yhden ihmisen kertomus, mutta se peilaa yhteiskunnallisia muutoksia.

Kehystarinassa alussa ja lopussa ollaan nykyajassa, jossa Christina-niminen iäkäs nainen kieltäytyy menemästä siskonsa hautajaisiin. Käy ilmi, että Christina on Ella-Marja, joka on paennut juuriaan vuosikymmenien ajan.

– Hahmo perustuu ihmisiin, joita tunnen, Kernell sanoo.

Kyseessä ovat hänen sukulaisensa, jotka Kernellin mukaan eivät ehkä tiedä, että heidän henkilöhistoriastaan tuli elokuvan materiaalia. Kun hän näytti elokuvaa saamelaisille ennen virallista maailmanensi-iltaa, jotkut sekoittivat toden ja tarun.

– He arvailivat, kenen tutun hautajaisissa tämä on kuvattu – varmasti sen ja sen etäisen sukulaisen? Koetin sanoa, että tämä on fiktio ja tilanne on lavastettu, mutta he eivät uskoneet. Monet ikäihmiset olivat ihmeissään, kun heidän kulttuurinsa oli nostettu elokuvan arvoiseksi, Kernell sanoo.

– Monet pitivät elokuvasta. Jotkut kuitenkin sanoivat, ettei menneestä ole fiksua puhua. Haavat ovat yhä niin arkoja.

LISÄKSI TÄSTÄ ON KYSE -FAKTA. KV. KUVAA ARKISTOSTA

Pääosan esittäjä aikoi jättää ensi-illan väliin poronhoidon takia

– Sameblod on ruotsalaisen Amanda Kernellin (s. 1986) esikoisohjaus, joka perustuu hänen aiempaan lyhytelokuvaansa Stoerre Vaerie.

– Kernellin mukaan elokuva tuntui oikealta tavalta kertoa aiheesta, koska se välittää vaikeat tunteet välittömämmin kuin kirjallisuus.

– Elokuvan päähenkilöiden kieli on eteläsaame, jota puhuu enää alle tuhat ihmistä.

– Pääosaa esittävä norjalainen Lene Cecilia Sparrok ei ollut varma, haluaako tulla Venetsiaan maailmanensi-iltaan, koska kotona oli niin paljon poronhoitotöitä. Hänen vanhempansa käskivät, että mene nyt ihmeessä, ohjaaja kertoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.