Sakari Kirjavainen - Tinaharkko

Kirjat

SAKARI KIRJAVAINEN

Tinaharkko

Johnny Kniga 2011. 224 s.

Sakari Kirjavaisen (s.1960) toinen romaani Tinaharkko kertoo helsinkiläisestä lähiöstä 1970-luvulla, sen ihmisistä ja heidän tavallisesta mutta sakeasta elämästään. Kirjavainen laventaa helsinkiläiskuvausten sarjaa tuomalla Mellumäen pienipalkkaiset ja köyhät kirjalliselle areenalle.

Kirjailija Alpo Ruuth kuvasi 50-luvun Sörkän nuoria upeasti Kämppä-romaanissaan (1969). Tämän tasoisen herkkyyden ja autenttisuuden Sakari Kirjavainen tavoittaa vain osittain nuorten ihmisten kuvaajana. Hänellä olisi siihen kuitenkin mahdollisuuksia, jos romaani olisi keskitetympi ja lakonisempi.

Kirjavaisen romaanin keskiössä on Kärpästen perhe, johon kuuluvat työläisvanhempien lisäksi kaksi veljestä, Jappe ja nuorempi veli Simo.

Kirjavaisen kehitysromaanimainen näkökulma nousee varttuvien nuorten maailmasta, jotka etsivät yritysten ja erehdysten kautta itseään ja omaa paikkaansa elämässä. Siihen kuuluvat alkoholi, irtosuhteet, pikkurikokset ja joskus huumeetkin.

Tinaharkossa yritetään hahmottaa Mellumäen elämää liian moniaineksisesti. Vihjeenomaisempi kerronta riittäisi. Nyt ainekset eivät aina natsaa keskenään. Kirjavainen etsii katu-uskottavuutta niin pikkurikosten kuin slanginkin välityksellä, mutta pahimmillaan lopputulos muistuttaa kotimaista tv-draamaa, jossa näyttelijät esittävät kovia mutta ovat kuitenkin epäuskottavia ja manerisoituneita.

Kirjavaisen romaani päättyy Marcel Proustin inspiroimaan komeaan loppunousuun, kun kovaa elämää viettänyt Tiina havahtuu oman elämänsä tosiasioihin. Hän on nyt pienen lapsen yksinhuoltaja-äiti. Ehkäpä juuri lapsi ja kirjallisuus avaavat hänen silmänsä katsoa maailmaa uudenlaisien linssien läpi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.