Salaiva – Tietoisuuden maailma

Jyväskyläläinen Salaiva heitti Jyrockissa energisen ja svengaavan keikan, jonka perusteella soittotaidosta ei jazz-rock-yhtyeellä ole pulaa. Omakustannepitkäsoitollaan viisikko ei ole kuitenkaan yhtä vakuuttava.

Yksi syy on levyn hiljaisissa ja vähäeleisissä soundeissa, jotka ovat vastakohta livesoitannan rivakkuudelle. En kaipaa tukkoon kompressoitua maksamakkaraa, mutta nyt äänimaailma on turhankin hento. Toisaalta tämän selittää omakustannus, toisaalta se lienee nyökkäys 1970-luvun suomiprogelle.

Siinä missä bändi tuo livenä mieleen Frank Zappan poukkoilevuuden, on fiilis levyllä lähempänä Haikaraa. Tämä ei tokikaan olisi miinus, ellei se alleviivaisi biisimateriaalin huteraa jamitteluvetoisuutta. Svengi ja energia eivät välity, eivätkä kappaleet sävellyksinä oikein innosta hiljaisempaan fiilistelyyn. Kitara- ja saksofonisoolojen ohella levyn parasta antia ovat varhaisen YUP:n mieleen tuova avausbiisi Memento, sekä tempoaan tyylikkäästi vaihteleva Herra olkoon teidän kanssanne.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.