Salaiva: Hänk (Presence Records)

Jyväskyläläisellä jazz-rockyhtye Salaivalla on Hänk-albumillaan palikat suhteellisen hyvässä järjestyksessä: ensin kunnon töräytys läpipääsemättömän sakeaa freetä, sen jälkeen 53 minuutin aikaikkunallinen niin rajua kuin raukeaakin tunnelmointia, ja lopuksi merkitsevä oven sulkeminen.

Vaikka kyseessä on levy, joka ei juhli selkeillä hittikertseillä tai stadionleadeilla, materiaali porautuu silti sopivasti muistin perukoihin ja pulpahtelee sieltä parin päivän viiveillä akuutteina päässäsoimisreaktioina tai spontaanina viheltelynä.

Näin äkkiväärän musiikin kohdalla tällainen vaikutus on pelkästään ilahduttava.

Albumin letkeästi nilkuttavan peruskäynnin maneerit liplattelevat jossain Zappan ja Zornin vanavesissä. Sävellys- ja sovituspuolella taas ei käydä kaukana esimerkiksi Pekka Pohjolan klassikkoalbumeista tai Anssi Tikanmäen maisemakuvista.

Populaarimmillaan yhtye on laulusovituksissaan, harkitussa dynamiikansäätelyssään sekä nykystandardien mukaisessa, tanakassa sointimaailmassaan.

Hänk on samaan aikaan sopivasti sekä jonkinlaista musiikkiopistojen vakosamettiritareiden nokkelaa vitsailua että todellinen viriilin rytmimusiikin ja nyansseiltaan rikkaiden sävelmien riemuvoitto.