Sami Rajakylä Pätkärunoilija

Keijo on harmaan Corollan näköinen tapaus: pyylevöitynyt, keski-ikäinen kaupunkilaismies. Kelan virkailijana hän halveksii työkseen emäosaa asiakaskunnastaan. Viikonloppuisin hän ryyppää, vonkaa naisia ja elättelee unelmaa kirjailijuudesta. Krapulat ovat armottomia.

Keijo on helsinkiläisen Sami Rajakylän esikoisromaanin päähenkilö. Pätkärunoilija kumartaa amerikkalaisen renttukirjallisuuden suuruuksien Charles Bukowskin ja Dan Fanten suuntaan. Rajakylänkin kirjan virkailija-renttu himoitsee kaiken aikaa joko olutta tai naista, yleensä molempia. Ja molempia saa, kun on rahaa.

Haihattelijan todellisuus kaatuu vain vinoon: kun Keijo korottaa itsensä muiden yläpuolella, lukija asemoi hänet yhä alemmas. Halveksijasta tulee itsestään luuseri, eikä edes säälin vaan ivallisen naureskelun kohde.

Ryyppäämisen ja naimisen lisäksi Keijo haluaa kustannussopimuksen. Siksi hän tuputtaa käsikirjoituksiaan kustantajille kehnolla menestyksellä ja kerjää palautetta kaltaisiltaan harrastajakirjoittajilta netissä.

Näkemyksiään Keijo avaa ontuviksi aforismeiksi: ”Kirjoittaakseen kerran loistavasti on kirjoitettava hyvin pitkään erittäin huonosti.” Poikkeuksiakin on, Keijo tietää. Pentti Linkola ei ole kirjoittanut yhtään huonoa kirjaa, ja Bukowski piti tasonsa alusta loppuun.

Rajakylä pudottelee sivuille sujuvasti nimiä ja knoppeja suomalaisesta kirjallisuuskentästä. Näin Keijosta muodostuu kummallinen epäkesko, kaikkitietävä bibliofiili ja keskiluokan nahjus. Ongelmallisempaa on silti, että tarina keskittyy Keijon haahuiluun vailla tukevampaa rankaa.

Keijosta ei ole Henry Chinaskiksi, mutta Rajakylä tavoittaa esikoiskirjaansa Bukowskin röyhkeää itsevarmuutta. Lauseet rullaavat rennosti, koukut napsahtelevat. Rajakylä luo myös herkullisen osuvia ja vastenmielisiä luonnekuvia kansakunnasta. Ihmistyypittelyyn kirjailija on harjaantunut kaiketi arkityössään ”asiakaspalvelutehtävissä” Itäkeskuksen Prismassa.

Julkisia pilkan kohteitakin Pätkärunoilijassa piisaa. Poliittisen eliitin keimailu kuvottaa vasemmalta oikealle: ”Hän (Paavo Arhinmäki) olisi sopinut täydellisesti kiihkoilevan punikin rooliin Timo Koivusalon elokuvassa. Ja näyttelijä Arhinmäki olikin, sillä toisin kuin torpparit, Paavo Arhinmäki ei ollut koskaan tehnyt työtä. Miten miehestä joka ei koskaan tee työtä tulee sosialisti?”

Sen Pätkärunoilija valistaa, miten tullaan oikeaksi kirjailijaksi: ”Unohda kotimaisen kirjallisuuden opinnot. Sen sijaan ilmoittaudu Varamiespalveluun. Kirjoittajakoulutusta tarjoavat myös mm. Alepa, McDonald’s ja Lassila & Tikanoja. Hae niihin.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.