Samuli Alonen on toisen polven kuvanveistäjä: "Olen onnellisimmillani, kun työnnän käteni kuorivahaan ja alan muotoilla"

Ollaan Pykälistössä, VR:n entisellä vahtitupa-alueella, joka on tuunattu erityisesti kuvanveistotaiteen tyyssijaksi. Alun perin paikalla oli vanha ratavartijan vahtitupa, ulkorakennus ja maakellari.

Nyt se on – noin 20 vuoden kunnostuksen jälkeen – täysiverinen kulttuurikohde, jossa on muun muassa kaksi hyvin toimivaa työpajaa, neljä näyttelytiloiksi muunnettua klassista junanvaunua ja valoveistospuisto.

Lisäksi paikassa on omanlaisensa henki, joka on muotoutunut vanhojen rakennusten ja veistosten ohella kahdesta kuvanveistäjästä, Kari ja Samuli Alosesta.

Tällä kertaa äänessä on 41-vuotias Samuli Alonen, Design Alosen toimitusjohtaja. Kovan luokan tekijä muuallakin kuin Pykälistössä.

Pajassa on pata ja padassa punaista vahaa, lämmintä, hyvin muotoiltavaa ainetta, joka ei tartu sormiin, vaikka kuinka pyörittelisi.

– Se on juuston kuorivahaa, samaa, mitä käytetään esimerkiksi Edam-juustossa, Alonen sanoo.

– Hain sitä aikamoisen tynnyrin tuosta Laukaantien toisella puolella olevasta Valion meijeristä.

Alonen ei kuitenkaan valmista juustoja, vaan eri metalleista tehtyjä veistoksia. Toki graniitti ja poltettu puukin ovat tuttuja materiaaleja.

– Kuorivahaa minulla on, koska teen siitä malleja pronssivaluja varten.

– Pidän yksinkertaisista asioista ja tavallaan olen onnellisimmillani silloin, kun työnnän käteni kuorivahaan ja alan muotoilla sitä.

Taiteen tekeminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Aloselle se on tullut verenperintönä – tosin isä-Karilla on 1980-luvulta peräisin oleva Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan kirjallinen lausunto, jossa todetaan, etteivät hänen työnsä ole riittävällä tasolla ammatikseen taidetta tekevälle henkilölle.

Samuli Alosta ei ole haitannut isän värikäs suhde moniin muihin taiteentekijöihin ja instansseihin.

– Olen saanut kasvaa sellaisessa ympäristössä, jossa on tehty taidetta ja jossa on ollut valmiita teoksia – muitakin kuin Karin tekemiä.

– Taidemaailma on kiehtonut ja koukuttanut minua aina.

Samassa paikassa työskentelevillä isällä ja pojalla on taiteessa molemmilla omat kuvionsa, iso arvostus toisinaan kohtaan ja välillä kipinöitä lentelee muualtakin kuin hitsipillistä.

– Kipinöinnistä syntyy uutta, Samuli Alonen sanoo.

– Yleensä keskustelemme teknisistä asioista, ei niinkään teosten sisällöistä. Niihin emme pyri vaikuttamaan.

Alonen painottaa saaneensa isältä hyvät eväät omaan tekemiseensä.

– Joskus on näkemyseroja, ja toisinaan molemmat voivat olla omalla tavallaan oikeassa – silti toinen on valmis taipumaan.

 

Alosen teokset on tehty pääosin metallista, kivestä ja puusta. Haastavien materiaalien hallinta vaatii erityisosaamista, jota taiteilija on hankkinut sekä käytännön kautta että Kuopion muotoiluinstituutista, josta hän valmistui vuonna 2000.

– Taide, erityisesti kuvanveisto, kolahti kunnolla koulutukseen kuuluvien työharjoittelujaksojen aikana, Alonen kertoo.

– Pronssivalua pääsin opiskelemaan Pauli Venäläisen pajalla Lapinlahdella, ja tein isoja töitä myös Ars Fennica -palkitun Pauno Pohjolaisen ohjauksessa.

– Kaikki työharjoittelupaikat ovat vaikuttaneet kehittymiseeni taiteilijana.

Alosen työt syntyivät aluksi erityisesti takomalla, mutta kiinnostus kuvanveistoon kasvoi siinä ohessa jatkuvasti suuremmaksi.

– Teokset ovat muuttuneet ja muuttuvat jatkossakin oman elämän ja kasvun myötä.

– Myös ammattitaito paranee koko ajan.

Juuri nyt tuntuu siltä, että elämä on sellaista kuin pitääkin.

– Tämä on minun tapani elää, toteuttaa itseäni.

Alosen teosten inspiraatio löytyy luonnosta.

– Luonto on ehtymätön, Alonen sanoo.

– Sitä ei voi kopioida, mutta sieltä voi saada eväitä omaan tekemiseen. Taiteen avulla voi tuoda esille omia ajatuksiani luonnosta.

Alonen sanoo liikkuvansa luonnossa paljon. Tavoitteena sinänsä ei ole suoranaisen inspiraation hakeminen tai kiehtovien muotojen etsiminen.

– Enemmän se on sellaista rauhoittumista. Olen aloittanut maastopyöräilynkin, ja sen kautta tulee paljon hyviä hetkiä.

– Se, mitä siellä havainnoi, jää alitajuntaan, joka työstää sitä eteenpäin, muokkaa omaan ajatusmaailmaan sopivaksi.

Vähitellen havainnoista syntyy paloja palapeliin, joka kasvaa aikansa jalostuttuaan teoksiksi.

– Luonto on ihmeellinen ja uskomaton kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan.

Alonen on huolissaan erityisesti nuorten luontosuhteesta.

– Haluaisin kehittää sellaisen mobiilisovelluksen, jonka avulla voisi vähentää ruutuaikaa, Alonen heittää pilke silmäkulmassaan.

Ole näkyvillä tai unohdut

Kuvanveistäjä Samuli Alonen tekee paljon julkisia taideteoksia ja osallistuu sekä kilpailuihin että näyttelyihin. Niiden avulla pysyy näkyvillä, vaikka varsinainen markkinointi olisikin vähäistä.

– Joku viisaampi on sanonut, että jos et ole esillä, sinut unohdetaan, Alonen tähdentää.

– Me olemme kehittämässä tätäkin puolta, mutta tällä hetkellä tieto liikkuu enimmäkseen puskaradion kautta.

Alonen uskoo, että taidetta ei voi myydä, vaan se myy itsensä. Jos ylipäätään on myydäkseen.

– Teen taidetta omista lähtökohdistani, mutta on tietysti hienoa, jos onnistun niin hyvin, että joku haluaa teoksiani ostaa.

Yksi tapa myydä teoksia on osallistuminen näyttelyihin. Ensi kesän päänäyttely on Mäntyharjulla sijaitsevassa Taidekeskus Salmelassa, jolla on menossa 30-vuotisjuhlavuosi.

– Oleminen mukana siellä asettaa kovan haasteen, Alonen sanoo.

– Paikka on tunnettu ja siellä käy paljon yleisöä – ja jokainen kävijä on myös kriitikko.

Alonen aikoo tehdä Salmelaan uusia teoksia.

– Citybird-linnut ovat hahmona tunnettuja ja niitä teen sinnekin. Pääsevät sitten lentelemään järvimaisemaan.

Alonen on tunnettu myös Jyväskylän MM-rallien pääpalkintoveistoksista, jotka on tilattu häneltä jo useiden vuosien ajan.

– Niiden myötä olen saanut asiakkaita myös rallipiireistä.

– Kaikkiaan asiakkaita on sekä ympäri Suomen että jatkuvasti enemmän myös ulkomailla. Reviiri laajenee koko ajan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .