Sarja seitsemästä adoptoidusta sisaresta teki irlantilaisesta Lucinda Rileysta maailmankuulun – "Se tuli kuin ilmestys"

Voiko kirja oikeasti syntyä näin? Ainakin tarina on hyvä.

Viitisen vuotta sitten joulun ja uudenvuoden välipäivinä Lucinda Riley touhusi keittiössään Englannin Pohjois-Norfolkissa. Taloushuolet painoivat seitsenlapsisen perheen äitiä. Hän meni takapihalle haukkaamaan happea, nosti katseensa taivaisiin ja huomasi Seulasten eli Plejadien tähtiryhmän tuikkivan sinä iltana erityisen kirkkaana.

Siinä samassa hänen mieleensä juolahti kirjasarja, joka kertoisi salaperäisen miljardöörin eri puolilta maailmaa adoptoimista seitsemästä sisaruksesta.

– Se tuli kuin ilmestys. Menin välittömästi takaisin sisälle taloon, kokosin porukan ympärilleni takan ääreen ja kerroin heille. Tyttäreni Leonora keksi, että siskosten nimet voisivat perustua kreikkalaisen mytologian Plejadeihin, mikä toi siihen yhden tason lisää, Riley muistelee.

Koska Riley oli jo kirjoittanut useita kirjoja, myös kustantaja nieli alkujärkytyksen jälkeen ajatuksen seitsenosaisesta sarjasta, joka olisi oikeastaan yksi hyvin pitkä romaani. Se kannatti, sillä yli 30 kielelle käännetystä sarjasta tuli kansainvälinen bestseller, joka on keikkunut myydyimpien kirjojen listoilla Suomessakin.

Suomeksi on juuri ilmestynyt sarjan kolmas osa, Varjon sisar (Bazar). Siksi minä istun nyt Rileyn kanssa hotelli Kämpin konferenssihuoneessa Helsingissä ja yritän aloittaa haastattelua.

Rileyn olo on hieman tuskainen, sillä hänen selkänsä on yhä romuna viisi kuukautta sitten tehdyn leikkauksen seurauksena. Hän ehdottaa juttutuokion siirtämistä omaan sviittiinsä, jossa olisi sohva, mutta kustantajan edustaja haluaa pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Rileylle kiikutetaan kuitenkin ylimääräinen tyyny ja ravitseva smoothie.

– En halua kuulostaa diivalta, mutta selkäni on oikeasti todella kipeä. Sitä paitsi jännitän julkisia esiintymisiä yhä niin paljon, että en saanut nukuttua viime yönä, Riley pahoittelee, mutta ei anna hymynsä herpaantua hetkeksikään.

Varjon sisaren tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen tämän päivän Lontooseen ja brittiläisen yläluokan seurapiireihin 1900-luvun alussa. 700-sivuisessa tiiliskiviromaanissa ujonoloinen nuori nainen, Tähti, yrittää päästä perille omista sukujuuristaan ja tulee vedetyksi osaksi eksentrisen perheen jäsentenvälisiä kiistoja. Kirja muistuttaa joiltain osin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, sillä myös Rileylla on tapana sekoittaa fiktioonsa oikeasti eläneitä kuuluisia hahmoja.

– Teen paljon taustatyötä kirjojani varten. Periaatteeni on, että kirjoitan sellaisia asioita, jotka olisivat voineet tapahtua, Riley linjaa.

Mistä kirjailija itse arvelee sarjan suosion johtuvan?

– Vaikea sanoa, mutta ainakin elän itse hyvin voimakkaasti hahmojeni mukana. Ehkä se emotionaalisuus välittyy sitten tarinaan ja lukijoillekin.

Rileylle on ollut alusta asti selvää se, miten sarja – jota hän itse ajattelee yhtenä pitkänä kirjana – tulee loppumaan. Tällä hetkellä Riley kirjoittaa kuudetta osaa. Sarjan päättävää seitsemättä kirjaa hän tähtää vuoden 2021 alkuun.

– Tarkoituksena on, että se ilmestyisi yhtä aikaa eri puolilla maailmaa. Se on tavoitteeni, vaikka tiedän, että se kuulostaa vähän Harry Potterilta.

Rileyn kertojanlahjoihin aikataulu tuskin kaatuu. Kun tähdet ovat oikeassa asennossa, Riley saattaa tehdä tolkuttoman pitkiä työpäiviä. Hän suunnittelee vetäytyvänsä kirjoittamaan kuudeksi viikoksi synnyinseudulleen Irlannin Corkissa heti, kun pr-kiertue Suomessa on ohi.

– Perheelläni on siellä kakkosasunto. Kirjoitan aina siellä jättimäisessä säkkituolissa istuen.

Tarkalleen ottaen Rileyn kohdalla ei kai pitäisi puhua kirjoittamisesta vaan sanelemisesta, sillä tietokoneiden vihaajaksi tunnustautuva prosaisti lukee aina kirjojensa ensimmäisen version nauhalle, josta luotettu avustaja purkaa sen tekstinkäsittelyohjelmaan.

Vaikka jättimäisen kirjasarjan juonikuviot ovat toisinaan kiharaisia, Riley ei tee juurikaan ennakkosuunnitelmia. Hän on tottunut luottamaan intuitioonsa.

– Tarinat vain pulppuavat jostain. En häpeä tunnustaa, että rakkaus ja romantiikka ovat kirjoissani usein keskeisellä paikalla. Se ei kuitenkaan ole koko kuva, sillä henkilöhahmoni käyvät monesti läpi rankkojakin asioita.

Kolmannessa osassa esiin nousevat esimerkiksi masennus, vähemmistöt – ja tietysti naisen asema. Nykyajan ja menneen rinnastaminen toisiinsa läpivalaisee sitä, miten hurjasti naisten asema on kohentunut viimeisten sadan vuoden aikana.

– Mitään feminististä agendaa minulla ei ole, mutta onhan se kieltämättä kiehtovaa. Historiallinen konteksti olisi syytä muistaa myös esimerkiksi brexit-keskustelussa. EU:han syntyi aikoinaan siksi, että Eurooppa olisi turvallisempi paikka elää, Riley muistuttaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .