Sarjakuva-arvio: Maahanmuuttajien epätoivon ääni kuuluu kahdessa syksyn uutuusalbumissa

Arto Nyyssönen

Mamoud – Täällä Pohjantähden alla

Arktinen Banaani 2018. 64 s.

Lauri Ahtinen

Elias

S&S 2018. 100 s.

Syksyn kotimaiset sarjakuva-albumit tarjoavat ajankohtaisen ja vahvan näkökulman maahanmuuttoon: Arto Nyyssösen sanomalehtisarjakuva Mamoud – Täällä Pohjantähden alla kertoo maahamme muuttaneen pizza-kebab-yrittäjän tarinan ja Lauri Ahtisen Elias taas nuoren turvapaikanhakijan epätoivosta turvapaikkapäätöstä odottaessa. Molemmissa kertojina ovat maahanmuuttajat itse.

Nyyssösen ja Lahtisen sarjakuvista muodostuu oivallinen pari, joka olisi aiheellista luettavaa kaikille maahanmuuttoa vastustaville henkilöille. Albumit saattaisivat herättää edes hieman myötätuntoa hädänalaisia kohtaan ja ymmärryksen siitä, että maahanmuuttajat ovat myös ihan oikeita ihmisiä – jonkun lapsia, vanhempia ja isovanhempia.

Nyyssösen Mamoudissa toteutuvat kaikki hyvän sanomalehtisarjakuvan ominaisuudet. Se kertoo maailmanmenoa pohtivasta maahanmuuttajasta, joka kärvistelee pienyrittäjänä kahden kulttuurin välissä. Mamoudista piirtyy mukavan yritteliäs ja ymmärtäväinen hahmo, jonka elämä ei mielensäpahoittajien maassa ole aina helppoa.

Asioita on kevennetty onnistuneesti huumorilla, jossa kaikki saavat tasapuolisesti osansa. Sarjakuva on myös tyylikkäästi piirretty, ja albumi toimii sekä yksittäisinä päivästrippeinä että kokonaisena tarinana. Tähän Nyyssönen on erityisesti pyrkinytkin tilkitsemällä sikermää muutamilla lisästripeillä, jotta kokonaisuus muodostaisi vuoden Mamoudin elämästä. Sarjakuvaa on julkaistu kolmessa sanomalehdessä.

Nyyssönen on julkaissut Vesa Ilmarannan kanssa aiemmin Neekeriartsie- ja Elukat-sarjakuva-albumeita.

Ahtisen Eliaksessa ei ilo juuri pilkahtele. Tarina seuraa yksin Suomeen tulleen afganistanilaisen hazara-nuorukaisen ahdistusta, kun hän joutuu odottamaan maahanmuuttopäätöstä. Eliaksen on vaikeaa iloita tai innostua mistään, koska hänen koko elämänsä, tulevaisuutensa ja ihmisarvonsa ovat yhden kirjeen varassa.

Kunnianhimoiseen tarinaan Ahtinen on haastatellut useita turvapaikanhakijoita ja alan asiantuntijoita. Tarinan alkuun sijoitetut historiikit ja taustoittelut tuntuvat vähän raskailta, mutta loppua kohden kerronta muuttuu vetreämmäksi ja kokeilevammaksi. Toisaalta hieman junnaava tarina sopii Eliaksen odottavaan ilmapiiriin.

Piirustusjälkeä vaivaa pienoinen kömpelyys ja viimeistelemättömyys. Vaikka se epäilemättä kuvaa hyvin maahanmuuttajan maailman irvokkuutta, kuvitusta olisi voinut hioa. Erityisesti ohuiden viivojen kaveriksi olisi kaivannut vähän tanakampaa jälkeä. Myös rohkeampi tyylittely realismin tavoittelun sijaan olisi saattanut toimia paremmin. Nyt kokeileva ilmaisu uhkaa jäädä sekavaksi ja tasapaksuksi.

Ahtinen on toiminut yhdeksän vuotta maahanmuuttajien valmistavan luokan opettajana, ja hän on julkaissut aiemmin neljä sarjakuvateosta ja yhden lastenkirjan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .