Sarjakuva-arvio: Suomen ensimmäinen tähtitieteilijä muistuttaa Juha Hurmeen ja Kati Rapian teoksessa tonttua, ja aika ajoin hän muuttuu pyrstötähdeksi

Juha Hurme & Kati Rapia

Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki

Teos 2018. 140 s.

Juha Hurme on ehtinyt paljon, mutta sarjakuvakäsikirjoittajan sulka hänen hatustaan taisi vielä uupua. Nyt sinne sellainen asettuu Kati Rapian kanssa yhteistyössä syntyneen Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki -albumin myötä.

Tarinan päähenkilö on Suomen ensimmäinen tähtitieteilijä Sigfridus Aronius Forsius (1560–1624), jota Hurme käsitteli myös Finlandia-palkitussa Niemessään. Äärimmäisen kiehtova hahmo ja sikäli herkullinen aihe kaikenlaisille tulkinnoille. Paitsi tähtitieteilijä, Forsius oli myös pappi, runoilija, ennustaja ja paljon muuta – kokonaisvaltaisiin maailmanselityksiin tähdännyt renessanssinero ja/tai kylähullu.

Forsius asettuu osaksi Hurmeen viime vuosien projektia, jossa hän on nostanut esiin Suomen historiassa vähemmälle huomiolle jääneitä tieteen ja kulttuurin sankareita. Suomalaisten puolustus -näytelmätrilogiassa arvon ansaitsivat vuorollaan Daniel Juslenius, D.E.D. Europaeus ja Jaakko Juteini.

Oivallista ja Hurmeelle luonteenomaista on se, että tällaista pien-suurmiestä käsitellään samaan aikaan arvostaen ja koomisessa valossa. Tämä näkyy etenkin Forsiuksen suuhun kirjoitetuissa repliikeissä: välillä hän on kaunopuheinen, välillä taas kiroilee kuin yläkoululainen.

Tällä viikolla sarjakuvataiteen valtionpalkinnon saaneen Kati Rapian naivistinen tyyli täydentää tätä ilkikurista otetta. Forsius muistuttaa tonttua, ja aika ajoin hän muuttuu pyrstötähdeksi ja viuhtoo pitkin taivaita. Tälle on perusteensa, sillä vuonna 1607 Forsius havainnoi taivaalla näkynyttä pyrstötähteä – sittemmin Halleyn komeetaksi nimettyä – ja tuli sen ansiosta nimitetyksi Uppsalan yliopistoon tähtitieteen professoriksi.

Tarina jakautuu kahteen osaan: Ensimmäisessä seurataan Forsiuksen ja Daniel Hjortin tutkimusretkeä Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Jälkimmäinen taas käy läpi myöhempiä vuosia, jolloin Forsius oli vuoroin kuninkaan suosiossa, vuoroin vankityrmässä.

Narratiivisesti olisi voinut olla mielekästä tehdä vieläkin tiukempi rajaus. Lapin-retki olisi itsessään tarjonnut hyvät raamit kokonaiselle tarinalle. Tarinan jälkipuolta kun vaivaa hienoinen läpijuoksun maku: siinä yritetään käydä vauhdilla läpi turhankin monta vaihetta.

Sarjakuva kärsii myös keskivakavasta tekstipöhöstä. Tekstiä on paljon, ja Rapian piirrokset uhkaavat jäädä alisteiseen asemaan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .