Sarjakuvantekijän opas - Mari Ahokoivu

MARI AHOKOIVU
Sarjakuvantekijän opas BTJ Kustannus 2007, 140 s.
Markkinoille on työnnetty monenkarvaisia sarjakuvapiirtämisen oppaita sen jälkeen kun Katy Coopen Manga: piirtäjän opas osoittautui myyntimenestykseksi.

Mari Ahokoivu (s. 1984) on oululainen sarjakuvantekijä, joka on laatinut 140-sivuisen Sarjakuvantekijän oppaan. Oppaan päätarkoitus on innostaa tekemään sarjakuvia ja antaa samalla käytännön neuvoja. Kirja sopii hyvin niin aloittelevalle sarjakuvantekijälle kuin sarjakuvaopetusta suunnittelevalle opettajalle.

Ahokoivu on valinnut oppikirjaansa sarjakuvamuotoisen kerronnan. Valistaessaan tekijää sivusommittelusta ja ruutujen rytmittämisestä Ahokoivu potkaisee itseään nilkkaan. Tylsintä Sarjakuvantekijän oppaassa on nimittäin puuduttavan tasainen kerronta. Nyt Ahokoivu esiintyy teoksessa puhuvana päänä. Monipuolisemmalla rytmillä asia ja opastus menisi sujuvammin perille. Selittämisen sijaan olisi ollut hyvä näyttää enemmän esimerkkejä. Käsikirjoittaminen ja teemat jäävät yhä hahmottomiksi.

Parhaat neuvot Ahokoivu antaa nettisarjakuvan tekijöille. Aihetta ei ole käsitelty muissa oppaissa, ainakaan yhtä perusteellisesti. Internet on mullistanut sarjakuvantekemisen kokonaan. Monet menestyssarjat, kuten Kiroileva siili, ovat alunperin nettisarjakuvia, ja useat tekijät ovat keränneet laajoja fanilaumoja ulkomailta, mutta ovat kotimaassa tuiki tuntemattomia.

JAN KJAER Manga - Piirtäjän opas Egmont 2007, 71 s. Taynikma-sarjastaan tutun Jan Kjaerin Manga - Piirtäjän opas jatkaa Katy Coopen jalanjäljillä teoksen nimeä myöten. Kjaer käy läpi piirtämisen ja kerronnan perusteet yleisluontoisesti mutta kattavasti. Esimerkit ovat selkeitä, eikä lukijoita sekoiteta menemällä liian korkealentoiseen teoriaan.

Opas toimii myös hyvänä mangan lukemisen oppaana niille, joita manga vielä hämmentää. Mangassa oleellista on rytmi ja toiminnallisuus, ja joskus yli-innokkaat tekijät unohtavat kerronnan perusteet tempautuessaan tarinan vauhtiin.

Lopun näytesarjakuva on hoopo, mutta antaa hyvän kuvan sarjakuvan rakenteesta sekä selventää, miksi sarjakuvasivulla on mitäkin milläkin paikalla. Ainoastaan hahmojen luominen ja käsikirjoittaminen ohitetaan kovin turhan ylimalkaisesti.

FRANKLIN BISHOP Sarjakuvapiirtäjän käsikirja Mäkelä 2007, 192 s. Sarjakuvapiirtäjän käsikirja on paksu ja ammattimaiselta kalskahtava teos, mutta todellisuudessa se vain raapaisee sarjakuvan eri aihepiirejä pintapuolisesti.

Kirjan tekijä Franklin Bishop on opettanut sarjakuvan tekemistä useissa Iso-Britannian oppilaitoksissa. Opettajan työn kokemuksesta huolimatta näyttää siltä, että Bishop on haukannut liian ison tehtävän aivan liian pienillä käytännön tiedoilla.

Kirja keskittyy pääosin huumorisarjakuvien piirtämiseen ja yhden piirrostyylin tekniikkaan. Esimerkit ovat epämääräisiä eivätkä linkity mihinkään kokonaisuuteen. Ainoastaan värittämisestä annetut neuvot tuntuvat järkeviltä ja auttavat hiukan pintaa syvemmälle.

Sarjakuvapiirtäjän käsikirjan ymmärtäisi nuorille suunnatuksi, ellei siinä annettaisi neuvoja ammattilaiseksi ryhtymisestä. Neuvot myymisestä ja hinnoittelusta nojaavat yhtä lailla uskomuksiin kuin kaikki muukin teoksessa. Rikastumiseen vihjataan useaan otteeseen, mutta piirtäjän työn todellisuudesta ei puhuta likimain sanallakaan.

PETRI HANNINI

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.