Sata naista - Teppo M.

TEPPO M. Sata naista Gummerus 2008, 279 s.

Suomalaisen tasa-arvokeskustelun suuri uutinen juuri nyt näyttää olevan se, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Eli joku kelpaa aina jollekulle, mutta kaikki eivät kelpaa kaikille.

Ensiksi joukko miespuolisia bloggaajia esitti huomioitaan siitä, kuinka väkivaltaiset öyhöttäjät kaatavat naisia mennen tullen, mutta kiltin nörtin on turha haaveillakaan kivasta tytöstä. Seuraavaksi Henry Laasanen kirjoitti Naisen seksuaalinen valta -kirjan, sosiologis-taloustieteellisen esityksen parinvalintamarkkinoista ja niillä menestyvistä "pelimiehistä".

Nyt olemme saaneet käytännön case-tutkimuksen siitä, kuinka pelimieheksi ryhdytään. Bloggaaja Teppo M. löi kaverinsa kanssa vetoa, että hän valloittaa sata naista yhden vuoden aikana.

Nelikymppinen eronnut mies vaihtoi Volvonsa Alfa Romeoon ja lähti baanalle. Hän arveli, että kaikella tähän mennessä keräämällään tiedolla ja itseluottamuksella häntä onnistaisi paremmin kuin nuoruusvuosina. Ja miksipä ei. Laasasenkin oppien mukaan miehen markkina-arvo kasvaa iän myötä, kun taas naisen valinnanvara on suurimmillaan kaksikymppisenä.

Sen sijaan Tepolle itselleenkin vaikuttaa tulleen yllätyksenä, kuinka suurta mediahuomiota hänen bloginsa on herättänyt. Teppo on seurannut Juha Vuorisen jalanjälkiä bloggaajasta kirjailijaksi, vaikka veto ei ole edes ratkennut vielä.

Tepon naisseikkailut ja populaareilta filosofeilta lainatut ajatukset toimivat netissä yksittäisinä episodeina, mutta kirjan kansien väliin odottaisi muutakin.

Suurimman pettymyksen tuottaa Tepon elämänvaiheita psykologisoiva alkuluku, jonka tarkoituksena on ilmeisesti tuoda kaivattu "kaunokirjallinen" silaus. Harhainen äiti, onneton ensi-ihastus, yksinäinen murrosikä, tylsä avioliitto. Rautalankaa väännellään niin, että sormia kuumottaa.

Itse iskukokemukset sen sijaan ovat sujuvaa ja välillä itseironistakin tekstiä. Kertojaminä osaa ilmaista asiat hupaisasti, vaikka hänen johtopäätöksensä jäävätkin perinteisiksi "miehet Marsista, naiset Venuksesta" -yleistyksiksi.

Kirjan nimi Sata naista on harhaanjohtava, sillä Tepon saalis syyskuusta maaliskuuhun jää kahteenkymmeneenkolmeen. Kustantajan hätäisyys näkyy myös oikoluvun puutteissa. Mutta tunnetusti blogijulkisuus on ailahtelevaista - joulumarkkinoilla kansa puhuu ehkä jostakin ihan muusta.

Suuria ikäluokkia edustava kollegani huomautti, että 1960-luvulla kaksikymmentäkolme petikumppania puolessa vuodessa ei olisi ollut mikään uutinen. Joko aika kultaa muistot, tai sitten maailman painopiste on siirtynyt teoista puheisiin. Ehkä kirjan sanoma onkin, että vuonna 2008 on helpompaa saada kustannussopimus kuin saada.

EEVA LANKOLAINEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.