Sateeseen unohdettu saari - Satu Manninen

Satu Manninen Sateeseen unohdettu saari Gummerus 2007, 61 s.

Satu Mannisen (s. 1978) esikoisrunokokoelma Sateeseen unohdettu saari on runodialogi, jonka keskusteluyhteydestä hahmottuvat yksinäisyyden, erillisyyden ja elämän hataruuden kokemisen teemat. Kokoelman runoja on aikaisemmin julkaistu MotMot 2006 -vuosikirjassa sekä Runot 2007 -antologiassa, joka koostuu Mannisen voittaman Suuren Runokilpailun parhaimmistosta.

Kokoelma rakentuu dialogiksi Virginia Woolfin kanssa. Woolf tulee olemassaolevaksi runonpuhujan kautta, ja runoissa ovat läsnä Woolfin tekstit, niiden lukeminen ja vaikutus runonpuhujaan. Taustalla on jotain paljon laajempaa; dialogin kuvitteellisuus paljastaa runon minän yksinäisyyden. Näille tunteille perustuu koko dialogi: puhujien yhtäläisyydet yhdistävät heitä ajan, paikan ja sivujen takaa.

"Yhä uudestaan luen kirjasta kohdan jossa nainen ottaa koiran syliin, / sinäkin pelkäät ettet ole olemassa kenellekään. / -- Joskus öisin olet huoneessani kasvot aivan läheltä nähtyinä, / mustavalkoiset kasvot, peräisin kauan sitten menneeltä vuosikymmeneltä. / Aamulla tyynyliinassa on pitkiä tummia hiuksia, / peilissä sinun pelästyneet silmäsi."

Runoissa toistuvat lapsuuden kuvat ja selittämättömät erillisyyden tunteet. Usein ollaan huoneessa, rajatussa tilassa, jonka tapeteissa avautuvat metsä, maisema tai linnut. Ympäröivä maailma on avarana ja painavana rajan takana. Keskusteluyhteys on keino purkaa olemisen ja kokemisen kysymyksiä. Yksinäisyyden ja epävarmuuden tunnot ovat verho, jonka taakse muu jää. Runonpuhujasta on tullut sateeseen unohdettu saari, samoin kuin Virginiasta: "Mihin sinä tarvitset minua, ainut lapsi, sisareksiko? / Mutta minä olen vain Englanti, / saari, jonka unohdit sateeseen. --".

Runodialogi muotona on mielenkiintoinen ja miellyttävä lukea, ei vain tekstienvälisyyden tuoman rikkauden, vaan myös vuorottelevan rytmin ja hengittävyyden vuoksi. Manninen kirjoittaa lyhyttä, täsmällistä lausetta. Runo on puhetta, jossa dialogisuuteen yhdistyy monologin yksinäisyys. Äänestä jää tunne, että Manniselta voi odottaa tulevaisuudessa enemmänkin.

Outi Kaikkonen

Uusimmat

Kulttuuri

Elokuva-arvio: Kriitikon sydäntä särkee: jatko-osa ei yllä kulttielokuvaksi nousseen Iron Skyn tasolle

"Että katsoja poistuu salista kosketettuna, sellainen naiivi unelma mulla on", sanoo Jarno Kuosa – hänen ohjaamansa Sydänmaa on kaupunginteatterin kevään päätuotanto

Taiteen ja tieteen tukija Keski-Suomen kulttuurirahasto tukee ensimmäistä kertaa pelialaa sekä taidetta hoitolaitoksiin – apurahoja jaetaan tänä vuonna 620 000 euroa

Suomalainen suursarja esittää ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä – pääosissa Pohjoismaiden suurimpia tähtiä

Taidekeskus Salmela juhlii kesällä 30-vuotisuuttaan – mukana muun muassa Rafael Wardi, Samuli Alonen ja Juhani Saksa

Jyrockin esiintyjistä yli puolet naisia – indiemusiikin festivaalia vietetään Ilokivessä

Suru ja taikuus pokkasivat Suomen Nuorisokirjailijoiden palkinnot

Teatteriarvio: Jyväskylän Nykyteatteriyhdistyksen robottinäytelmän nostattamat ajatukset ovat polttavia ja perustavanlaatuisia, eikä niitä voi kytkeä pois päältä

Jyväskylän kaupunginteatteri esittelee kevätkauttaan yleisötapahtumassa tiistaina

Jaakko Kuusisto sävelsi Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja-romaanista oopperan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.