Satin Circus – Expectations

Kitararockmusiikin tilasta ollaan nykyään usein huolissaan, ja EDM-skenen tehdessä selvää jälkeä nuorisosta monet epäilevät että kuulijoita ei löydy ns. perinteisin soittimin tehdylle musiikille. Vaikka rokkari ei, ehkä hyvästä syystä, yleensä suo paljon huomiota siloposkisille poikabändeille, on silti kiinnostavaa että 2010-luvun yhtyeet ovat musiikillisesti paljon lähempänä kitararockin traditiota kuin vuosituhannen vaihteen N’Syncit ja BSB:t.

Levy-yhtiön ilmeiseksi Suomen One Directioniksi tuotteistama Satin Circus eroaa brittiläisestä esikuvastaan soittamalla kaiken itse. Enimmäkseen tasokkaat ja tarttuvat kappaleet on sävelletty yhteistyössä Patric Sarinin kanssa. Yhtyeen kilpailijoita on ainakin euroviisuehdokkaamme Softengine: odotan mielenkiinnolla, pystyykö perinteisesti brändiuskollinen nuori yleisö ottamaan molemmat omakseen vai syntyykö kuppikuntia.

Expectations on hyvä ja tiivis poplevy, joka nojaa kuitenkin liikaa helppoihin nostatuksiin ja tinnitusta aiheuttavan lujalle miksattuihin kertosäkeisiin. Vaikutteita on varsin laajalta skaalalta, poppunkista Phoenixin kuulaaseen grooveen ja Coldplayn balladeihin. Debyytillään yhtye ehkä yrittää liikaa, mutta kunhan itsevarmuutta karttuu, otteet varmaan rentoutuvat.