Satu Taskinen - Täydellinen paisti

SATU TASKINEN

Täydellinen paisti

Teos 2011. 311 s.
Satu Taskisen Täydellinen paisti on hätkäyttävä esikoisromaani. Se on niitä kirjoja, joista jää ikuinen muistijälki lukijansa tajuntaan.

Tarinan kertojaääni rullaa ison wieniläisen kodin huoneissa ja kerroksissa sitä mukaa kuin kertoja ja päähenkilö, Taru Korhonen rullaa päivällisvalmistelujen pyörteissä.

Tekeillä on ällikällä lyövä, puhtaasti itävaltalainen juhla-ateria pyhäinpäivän kunniaksi. Se on määrä syöttää Tarun miesystävän äidille, siskolle, siskontytölle ja tämän koiralle. Mikään ei saa mennä pieleen.

Takakannen mukaan tämä on romaani ulkopuolisuudesta: halusta, pakosta tai mahdottomuudesta kuulua joukkoon. Johdattelu osuu naulankantaan. Ulkopuolisuus-tematiikka on toki sanataiteen peruskauraa. Täydellisessä paistissa Taskinen viiltää aiheeseen hytisyttävällä tarkkuudella ja pilkkoo sen alkutekijöihinsä.

Aterian ympärille kietoutuva tapahtumaketju on yksi ainoa päivänkierto. Reseptin tarkastelu alkaa aamulla ja sian tähteitä kaavitaan lautasilta illalla.

Päivä imaisee itseensä muun muassa maaottelun Suomi-Itävalta, sukupolviottelun Frau Muttin vanhan naisen vaatimukset vastaan Tarun nuoren naisen neuvokkuus ja elämän todellisen merkityksen avaamisen Tarun naapurin, Frau Bergerin kodin läpitunkemattomassa tupakansavussa.

Tarun riehakas, ketään säästämätön touhukkuus tuo mieleen toisen kotimaisen huikean onnistuneen epätoivon kuvauksen, Hanna Marjut Marttilan romaanin Kertoi tulleensa petetyksi (2002).

Kirjat ovat yksityiskohdissa varsin erilaisia, mutta ne tavoittavat molemmat hillittömällä raivohuumorilla olennaisen siitä, mitä ahdistuneisuus ja sen touhukkaaseen hyörimiseen kätkeminen on.

Täydellisen paistin äärellä saa nauraa vedet silmissä. On esimerkiksi tilanne, jossa ollaan jo h-hetkessä. Alkukeitto on tarjoiltu ja nielty. On aika kantaa sika pöytään.

Seuraa vaihe, jolloin sian tarkka olinpaikka ei selviä Tarulle. Hän valeli paistin ja kadotti sen. Mutta tilanteet vaihtuvat ja koskaan ei pidä kadottaa toivoa.

Hieno esikoisteos kuorruttuu hurmaavasti Tarun taukoamattomalla, asiasta toiseen sinkoilevalla ajatusvirralla.

Satu Taskinen kuljettaa kirjassaan Tarun mielen monologia ilman sen suurempia notkahduksia läpi sumuisen ja sateisen päivän ja ympärillä härräävän perheen asettamiin haasteisiin lopullisesti kaatumatta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.