Savannijengi 3D

Savannijengi 3D

(Konferenz der Tiere)

Tietokoneanimaatio poistaa elokuvan tekemistä maiden väliset rajat. Lopputuloksesta ei voi päätellä, mistä maasta elokuva on lähtöisin, eikä sillä ole mitään merkitystäkään.

Näin jokainen tietokoneanimaatio kilpailee katsojista jokaisen muun tietokoneanimaation kanssa tasavertaisesti. Kun saksalaista Savannijengi 3D:tä verrataan vaikkapa amerikkalaisen Pixarin tuotantoon, lopputulos ei imartele eurooppalaisia. Pixar ei lankeaisi huononakaan päivänään näin laiskaan käsikirjoitustyöhön.

Jääkarhu savannilla

Savannin eläimet alkavat ihmetellä, minne heidän juomavetensä on kadonnut. Ilman vettä ei ole elämää. Mangusti Billy ja hänen paras kaverinsa, leijona Sokrates, lähtevät etsimään vettä. Pientä ja häiveröistä Billyä on pidetty reppanana, joten hän haluaa todistaa pystyvänsä tarpeen tullen sankaritekoihin.

Seurueessa on myös muita eläimiä kuten yli 700-vuotias kilpikonnapariskunta, kasvissyöjäleijona ja jääkarhu. Lisäksi elokuva sotkee iloisesti Afrikan ja Australian eläimistön. Ei lastenelokuvan tarvitse olla eläintieteellisesti pitävä, mutta Savannijengi käyttää taiteellisia vapauksia lässytykseen ja lasten ylisuojelemiseen. Kasvissyöjäleijona ja jääkarhu aavikolla, pyh!

Savannijengi ei ole koko perheen elokuva, vaan nimenomaan lastenviihdettä. Huumorissa ei ole piilotettuja tasoja, populaarikulttuuriviittauksia tai vanhemman katsojakunnan sisäpiirin vitsejä. Eikä tarvitse ollakaan.

Aikuisen on kuitenkin vaikea heittäytyä lapsen asemaan. Varsinkin kun lehdistönäytöksessä oli lisäkseni vain kaksi lasta toisella puolella salia. Tällöin aikuisen on turha ryhtyä liian älylliseksi, vaan kuunnella sydämensä ääntä. Unohdetaan myös vertailut Ice Ageen, Madagaskariin ja muihin tavalla tai toisella samankaltaisiin tietokoneanimaatioihin.

Paha ihminen

Savannijengi on yllättävän vakavamielinen elokuva. Se yrittää levittää vihreää sanomaa, mutta ei uskalla tehdä sitä kunnolla. Dialogi on yhdentekevää ja juoni huolimattomasti hutaistu. 1,5 tunnin kestosta huolimatta Savannijengi tuntuu ylipitkältä.

Kaiken aikaa korostetaan sitä, että tarinan roisto on ihmiskunta, ihan kuin tämä olisi suurikin älynväläys. Samalla syyllistetään lapset ihmiskunnan jäseninä, eikä mitään tarjota tilalle. Elokuvan happy end on, että eläimet turvautuvat ihmisten konsteihin: joukkovoimaan, väkivaltaan ja pelotteluun.

Kaiken epä-älyllisyyden, -loogisuuden ja draaman ontumisen voisi antaa anteeksi, mikäli Savannijengi olisi kunnon vauhtiviihdettä. Sitä se ei kuitenkaan ole. 3D ei tuo elokuvanautintoon mitään ylimääräistä mutta lipun hintaan tuo.

Ohjaus: Reinhard Klooss, Holger Tappe. Pääosissa (dubbaus): Antti L. J. Pääkkönen, Arttu Bäckman, Carla Rindell, Hannes Suominen. Tyylilaji: lastenanimaatio (K7).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.