Savonlinnan Oopperajuhlat Carmen Ensi-ilta Olavinlinnassa 7.7. 2014

Nähtyään Georges Bizet’n Carmenin, Tšaikovski ennusti jotain sen suuntaista, että pian muita oopperoita ei enää esitetäkään. Carmen onkin vallannut tukevan jalansijan ympäri maailman oopperataloja. Harmi, ettei Bizet elänyt riittävän pitkään nähdäkseen, millainen menestys hänen oopperastaan muodostui.

Carmen ei ehkä ole maailman kompleksisin ooppera, mutta riemastuttavan viihdyttävä se kyllä on. Carmen on päähenkilönä raikkaan anarkistinen, ja tarina tarjoaa mahdollisuuden näyttäviin kohtauksiin.

Musikaalimaiset numerot ovat ensikertalaisille pehmeä lasku oopperoiden pariin, mutta onpa Bizet onnistunut luomaan paljon muutakin musiikillista antia kuin vain tarttuvat ja tunnetut melodiat.

Carmenin ja Don Josén suhde on hyvin mielenkiintoinen. Vaikka siitä ei puutu intohimoa ja mustasukkaisuutta, siitä puuttuu se tärkein, eli aito rakkaus. Don José ehkä uskoo rakastavansa Carmenia, mutta todellisuudessa hän on vain liian ylpeä ja omistushaluinen myöntääkseen, ettei liitto toimi. Viimeinen nöyryytys on, kun Carmen valitsee Escamillon, ja niinpä Don José tappaa naisen, jota niin kiihkeästi väittää rakastavansa.

Carmen puolestaan vaikuttaa rakastavan enemmän valtaansa Don Joséhen kuin miestä itseään. Hän vaikuttaa enemminkin kiusaantuneelta kuin ilahtuneelta, kun Don José liittyy mustalaisten joukkoon.

Rakkaus on lopulta toissijaista. Ylitse kaiken Carmenin arvoasteikolla menee vapaus, josta hän ei ole valmis tinkimään edes kuoleman edessä.

Nadia Krasteva on eläytymiskykyinen Carmen, jolta ei mene sormi suuhun, vaikka rooli vaatii hyvin monenlaisten tunteiden esittämistä. Carmen jos mikä on rooli, jossa osan esittäjän on kyettävä näyttämään lavalla uskottavalta. Flirttailukyvytön Carmen olisi kammottavaa katsottavaa.

Valitettavasti kovin suurta draamaa ja myrskyisää tunnetta ei tällä kertaa lavalla nähdä. Draaman kaarelle tekee hallaa se, että oopperaa on silvottu. Bizet’n alkuperäisten puheosuuksien jättäminen pois tuhoaa paitsi tarinan perusteita, myös sen tunnelmaa. Kohtausten välisistä siirtymistä tulee kummallisia, mistä hyvä esimerkki on Don Josén vankilasta vapautuminen. Muitakin kohtauksia on lyhennelty, kuten Escamillon ja Don Josén taistelua.

Tämä kaikki synnyttää katkonaisen ja tarinan taustoja oikovan tulkinnan. Päähenkilöiden motiivit ja luonteet eivät pääse syvenemään.

Ongelmallista on myös se, että Carmenin ja Don Josén väliltä puuttuu kaikki kipinöinti. Luc Robert Don Josén roolissa ei saa lauluunsa tarvittavaa intohimoa, ja etenkin ylä-äänissä hänen äänessään on kireä sointi. Lisäksi Robertin lavaolemuksessa ei ole riittävästi puhtia. Loppukohtaus menettää oikeastaan kaiken motivaationsa, kun Don José ei näytä piittaavan Carmenista pätkääkään saati olevan suuren tunnekuohun vallassa.

Krasteva suoriutuu roolistaan paremmin, mutta äänestä jää uupumaan Carmenin voimaa. Mari Palo esiintyy uskottavasti viattomana Micaëlana, joka äidin sanansaattajana yrittää pelastaa Don Josén Carmenin pauloista ja onnettomalta lopulta.

Kun orkesterikaan ei yllä parhaimpaansa, jää ensi-illan musiikillinen anti korkeintaan keskinkertaiseksi.