Scandinavian Music Group - Palatkaa Pariisiin!

SCANDINAVIAN MUSIC GROUP Palatkaa Pariisiin!

SONYBMG Scandinavian Music Group, tuttavallisemmin SMG, perustettiin jo lähes vuosikymmen sitten! Yhtye joutui Ultra Bran hajoamisen jälkeen monenlaisen kiusaamisen kohteeksi. Eniten varmasti satutti vertailut tyystin erilaiseen ex-bändiin, joka valloitti uniikilla musiikillaan koko kansan sydämet.

Jos totta puhutaan, SMG:n pari ensimmäistä albumia olivatkin vähän välimallin keskitie-rockia, josta ei superlatiiveilla pysty puhumaan. Aina välillä bändien elämänkaarissa tulee myöhemmällä iällä kohta, jolloin otetaan irtiotto menneeseen ja palaset loksahtavat paikoilleen: Pink Floydin Dark Side of the Moon, Radioheadin Kid A, Egotripin Matkustaja… vain muutamia mainitakseni.

SMG:n käänteentekevä albumi oli edellinen Missä olet Laura? Banjo, akustinen kitara ja aurinkoinen lämmin tunnelma saivat ensi kertaa kiinnostumaan yhtyeestä aidosti. Yhtye oli löytänyt todellisen itsensä.

Palatkaa Pariisiin! jatkaa eteenpäin löytynyttä polkua. Kansanmusiikki- ja kantrivivahteet sulautuvat luontevasti osaksi haikean kuulaita lauluja. SMG tekee nimenomaan lauluja, joissa puolet vetovoimasta rakennetaan Terhi Kokkosen osaavan lyriikan kautta.

Levyn vastaavina tuottajina toimivat Kokkonen ja sävellyksistä vastaava Joel Melasniemi. Parivaljakon osaaminen ei rajoitu ainoastaan musiikkilliselle tontille, vaan myös kansien grafiikka ja valokuvat ovat omaa tuotantoa.

Sinkkubiisi Näin Minä Vihellän Matkallani on yksi yhtyeen uran parhaimmista. Pedal steel soi kuulaasti ja ilmassa on aamukostean heinän hajua. Sanoitukset eivät ole mitään menneen rakkauden haikailua vaan kunnian osoitus sisulle: "lusikka kauniiseen käteen, takaisin satulaan, vannon kiven ja kannon kautta, teen kaiken uudestaan".

Vaikka aivan sinkkubiisin kaltaisia helmiä ei nauhassa ole muita, muutama kappale hohtaa todella kirkkaasti: Takarivin Pojille, Casablanca ja Rakas Maria on kaihoisaa, mutta toiveikasta popmusiikkia parhaimmillaan. Jälkimmäisen kappaleen säkenöivä loppunostattelu tuo mieleen jopa itsensä Sufjan Stevensin. Juhannuksessa tavoitetaan kotimaisen yöttömän yön sielu modernista näkökulmasta.

SMG on lyönyt hakkunsa tyylilliseen kultasuoneen. On hyvä, ettei viime albumilla löytynyt tyyli jäänyt kokeiluksi.

Maalaisromanttinen sointi, älykkäät lyriikat ja taiteellinen ennakkoluulottomuus tekevät yhtyeestä sekä suuren yleisön, että musiikkiin kriittisesti suhtautuvien olon mukavaksi.