Schjerfbeck, Edelfelt ja Churberg – Gummeruksen pitkäaikainen johtaja Pekka Salojärvi lahjoitti keskiviikkona Jyväskylälle 13 teoksen erittäin arvokkaan taidekokoelmansa

Jyväskylän kaupungintalolla vietettiin keskiviikkona iltapäivällä juhlava ja tunteikas hetki. Tilaisuudessa Jyväskylä vastaanotti harvinaislaatuisen taidelahjan, kun Pekka Salojärvi luovutti 13 teoksen kokoelmansa kaupungille.

Ja millaisen kokoelman: Suomen kultakauden mestarien töitä, joukossa kolme Fanny Churbergia, kaksi Elin Danielson-Gambogia, kirsikoina kokonaiskakussa työt Helene Schjerfbeckiltä ja Albert Edelfeltiltä.

Työt ovat nyt esillä kaupungintalon kahdessa huoneessa. Naisten saliin on ripustettu henkilökuvia, Herrain saliin maisematöitä.

Sikäli kyse ei ole aivan uudesta asiasta, että teoksista kahdeksan on ollut esillä kaupungintalossa jo kuutisen vuotta. Ne Salojärvi deponoi Keski-Suomen museolle vuonna 2012. Deponointi tarkoittaa tallettamista, jossa teosten omistus ei siirry.

Huomattavan taiteellisen, kulttuurihistoriallisen ja rahallisenkin arvon vuoksi teokset on liitetty hälytysjärjestelmään. Onpa ehtinyt käydä niinkin, että kaupungintalon tilaisuuksissa joku on epähuomiossa tullut hipaisseeksi kehystä, ja sireenit ovat alkaneet huutaa.

 

Pekka Salojärvi (s. 1940) muistetaan pitkästä urastaan kustannusyhtiö Gummeruksen johdossa. Gummerus perustettiin Jyväskylässä vuonna 1872, ja täällä yhtiö piti keskuspaikkaansa 1980-luvun puoliväliin asti.

Salojärven kokoelman sijainti kaupungintalossa on aivan oivallinen: ensinnäkin vuonna 1899 valmistunut rakennus on kokoelman teosten ikätoveri, ja Naisten salin ikkunasta avautuu näkymä suoraan tontille, jossa Gummeruksen toimitilat sijaitsivat melkein sata yhtiön ensimmäistä vuotta.

Jyväskylän kaupungin näkökulmasta lahjoitus on puolestaan erityisen oivallinen sen takia, että kaupungin kokoelmissa ei juuri ole valtakunnantason mestareitten teoksia 1800-luvulta tai 1900-luvun alusta. Keski-Suomen museo on erikoistunut vanhaan keskisuomalaiseen kuvataiteeseen ja Jyväskylän taidemuseo moderniin.

Miten pitkän harkinnan tulos oli, että päätitte tehdä tämän lahjoituksen?

– Kymmenisen vuotta, Salojärvi sanoo.

Oliko muita vaihtoehtoja kuin lahjoittaminen Jyväskylälle?

– Olisi niitä varmasti löytynyt, jos niitä oltaisiin lähdetty hakemaan. Tuolloin kyseeseen olisi tullut varmaankin teosten kauppa yksi kerrallaan, kokonaisen kokoelman myynti olisi ollut varsin hankalaa.

 

Kokoelman merkittävä yhdistävä piirre on naistaiteilijuus. Albert Edelfelt on joukon ainoa mies.

Erityistä naistekijöiden kokoelmaa Salojärvi ei alunperin lähtenyt rakentamaan vaan kyse on sattumasta. Kultakauden naistaiteilijoiden tunnettuus nousi 1990-luvun alussa, ja lamavuosina teoksia alkoi ilmestyä huutokauppoihin – juuri silloin, kun Salojärvi aloitteli aktiivisinta taiteenhankintakauttaan.

"Se seikka, että rakensin kokoelman naistaiteilijoiden tauluista johtunee pääosin siitä, että naistaiteilijoiden työt olivat edullisempia kuin miestaiteilijoiden. Naisten maalaamat taulut olivat kenties aliarvostettuja", totesi Salojärvi kirjoittamassaan puheessa, jonka keskiviikon tilaisuudessa piti hänen tyttärensä Elina Salojärvi.

Omana suosikkinaan kokoelman töistä Pekka Salojärvi pitää tällä hetkellä Schjerfbeckin Onkivaa tyttöä.

– Suhteeseeni teokseen liittyy sellainenkin piirre, että olen käynyt tutustumassa sen maalauspaikkaan Bretagnen Pont-Avenissa.

Ranska onkin monien kokoelman teosten yhteinen nimittäjä – ja Salojärvellä on erityissuhde Ranskaan. Hän on turismoinut muidenkin teosten maalauspaikoilla, ja piti pitkään kakkoskotia Pariisissa.

 

Keskiviikkona juhlistettiin myös Salojärven kokoelmasta kertovan kirjan julkaisua. Taidehistorioitsija Marketta Mäkisen kirjoittama teos on nimeltään Edelläkävijöitä – Pekka Salojärven taidekokoelma Jyväskylän kaupungintalossa.

Teoksen nimi viittaa siihen, että Salojärven kokoelman taiteilijat olivat ydinjoukkoa ryhmässä, joka aikanaan toi ns. ranskalaisen realismin suomalaiseen taiteeseen.

– Kaikki kokoelman taiteilijat hankkivat oppia Pariisista, ja he suorastaan hullaantuivat ranskalaiseen realismiin, ajan muotityyliin. Maalien kehitys mahdollisti sen, että pystyttiin jättämään ateljeet. Taiteilijat siirtyivät ulkoilmaan ja maalasivat siellä sitä, mitä näkivät, Mäkinen kertoi keskiviikkona.

Taidekokoelmaan voi tutustua yleisökierroksilla, joita järjestetään ajoittain. Niitä on luvassa ainakin syyskuussa Kulttuurisuunnistus-tapahtuman yhteydessä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .