Sebastian Junger - Sota. Amerikkalaisjoukkojen mukana Afganistanissa.

SEBASTIAN JUNGER

Sota. Amerikkalaisjoukkojen mukana Afganistanissa.

Valokuvat Tim Hetherinton. Suom. Mika Tiirinen. Tammi 2011. 281 s.
Korengalin vuorilaakso Afganistanissa, Pakistanin kiehuvien heimoalueiden läheisyydessä on vanhan matkaajan muistissa mahtavaa aluetta: punaisia vuoria, jättipuita, tiettömiä joenuomia. Tästä laaksosta lähti vuonna 1842 liikkeelle heimojoukkoja, jotka hävittivät hieman etelämpänä, Khyberin solan seudulla, kokonaisen brittiläisen siirtomaa-armeijan viimeistä edelliseen mieheen.

Vuorilla ja laaksoissa käydään taistelua vallasta samoin asetelmin kuin tuhansia vuosia sitten: ken hallitsee kukkuloita, pitää jöötä laaksoissa. Ennen brittejä asialla olivat mongolivalloittajat, punatakkien jälkeen neuvostoarmeija tankkeineen, talebanien välivaiheen jälkeen amerikkalaiset ja hiljalleen vahvistuvan uuden, "demokraattisen" Afganistanin hallituksen joukot.

Sebastian Jungerin viiteen pitkään reissuun perustuva reportaasikirja kertoo Yhdysvaltain valiojoukkojen, laskuvarjosotilaiden, kamppailusta siitä, kuka loppujen lopuksi on kukkulan kuningas. Puuha maksaa jatkuvasti verta, jota köyhät alkuasukkaat vuotavat perinteiseen tapaan enemmän kuin suurvallan sotilaat.

Jungerin kuvauksessa sotahistorian suurimman tulivoiman tukemat amerikkalaissotilaat joutuvat kuitenkin tämän tästä hengenvaaraan ja tappiolle. Vastustajat osaavat toimia ja sotia omassa maassaan.

Taistelutieteitä

Jungerin tekstissä on paljon taustatietoa sotimisen fysiologiasta ja sosiologiasta. Luotia on miltei mahdotonta väistää, sillä ihmisen reaktionopeus ei sellaiseen riitä. Tappavat metallin kappaleet napsahtelevat ohi lentäessään ennen kuin laukaukset kuuluvat. Ei siis ihme, ettei kokenut reportteri kerro, miten suoraan otsaan suunnattu luoti sanoo tullessaan: "Toho, toho, toho".

Paineen alla ryhmät ja komppaniat hitsautuvat pienoisyhteiskunniksi, joissa jokaisella on velvollisuuksia, mutta ei moniakaan oikeuksia. Niin, ja komppanian koko on edelleen sama kuin muinaisten kylien käsitettävä suuruus ennen joukon jakaantumista kahdeksi tai useammaksi uudeksi kyläksi.

Suomalaisittain mielenkiintoista on tutustua amerikkalaisten valiosotilaiden taustoihin. Maahanlaskujoukoissa on perinteisesti vähän mustia, jotka muuten ovat hyvin edustettuina Yhdysvaltain aliupseeristossa. Värvätyistä monet ovat alemmista sosiaaliluokista, erilaisten etnisten vähemmistöjen edustajia tai niitä tulokkaita, jotka haluavat saada Yhdysvaltain kansalaisuuden vapaaehtoisen asepalvelun kautta. Jotkut ovat värväytyneet välttääkseen lain kouran.

Suomalaisen asevelvollisuusarmeijan miehistön keskimääräinen koulutustaso on amerikkalaisia korkeampi, vapaaehtoisista suomalaisista rauhanturvajoukoista puhumattakaan.

Aliupseerit ja upseerit vaikuttavat Jungerin kuvauksen perusteella taitavilta miehiltä, jotka kykenevät ajattelemaan omilla aivoillaan. Rykmentinkomentajan tuumailut siitä, että laakson alkuperäisille asukkaille olisi tarjottava mahdollisuudet tienata, tehdä kauppaa ja liikkua, ovat oikeita ja fiksuja.

Afganistanin "sotalukutaito" on amerikkalaisille vaikeaa. Kun kuuntelupalvelu kertoo, että sissit ovat alkaneet kuiskailla radiopuhelimiinsa, kenenkään mieleen ei putkahda väijytyksen mahdollisuus. Ja taas miehittäjäkin vuotaa verta.

Hankalat aseet

Jungerin reportaasi on silmiini osuneista amerikkalaisista Afganistanin sodan kuvauksista tähän mennessä paras esitys. Kokonaisuuden arvoa lisää runsas ja perinpohjaisesti käsitelty oheistieto. Tietojen painoa kasvattavat Tim Hetheringtonin hyvät kuvat.

Aseettoman lehtimiehen käsitys sodan välineistä sen sijaan horjahtelee. Ammukset lentelevät ja kaikkiin mahdollisiin aseisiin ladataan ammuksia. Kuvaus vastustajan Kalashnikovien osumatarkkuudesta on kiistanalainen.

Suomentaja Mika Tiirinen on ilmeisesti pyrkinyt tekemään tarkkaa työtä, joten tekstistä löytyy jopa Howitzer-merkkisiä tykkejä. No, amerikkalaiset nimittivät jostain syystä 155 millin kenttätykkejään haupitseiksi. Ja mikä kumman värkki on sissien "Dishka"? Se raitaa olla Degtarjevin ja Shpaginin suunnittelema raskas konekivääri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.