Seppo Heikkinen - Mansikkakarnevaalit

SEPPO HEIKKINEN

Mansikkakarnevaalit

Tammi 2011. 159 s.
Seppo Heikkisen (s. 1959) esikoisteosta Myyty maa on luonnehdittu scenario fictioniksi: luodaan kuva tulevaisuudesta tämän ajan trendien ja signaalien avulla.

Mansikkakarnevaalit on puolestaan mitä realistisin romaani nuorukaisten matkasta Suonenjoen Mansikkakarnevaaleille ja toilailusta siellä. Keskiössä ovat tytöt ja alkoholi, ja molemmista on jatkuva puute.

Romaani sijoittuu 1970-luvun lopulle. Eletään punkrockin aikaa. Minäkertoja potee nuorukaisen kasvukipuja ja kokee tyhjyyden tuntemuksia, sillä pikkukaupunki ei juuri tarjoa sisältöä elämään: "Kotikaupunkia kutsuttiin jostain syystä Iideniksi. Ei se mikään paratiisi ollut. Pohjolankadun ja Suvikadun risteys ja siinäpä se melkein olikin."

Ruisrockista voi vain unelmoida, mutta onneksi Suonenjoki Mansikkakarnevaaleineen on lähempänä. Pettymykset ovat sielläkin vastassa.

Suoraviivainen, nopeatempoinen kerronta syvenee unikuvauksen, takaumien ja erityisesti biisisitaattien avulla. Skaala ulottuu Bob Dylanin ja Pekka Strengin kautta Eppu Normaaliin.

Heikkisen dialogi on nopeaa ja suoraviivaista. Huumori on kitkerää. Kun tulee riitaa kitarasta, rocktähden elkeet saavat härmäläisen vastineen: "Viskasin sen kitaran nuotioon ja sanoin, että siinä sulle Jimi Hendrixiä. Polttihan sekin kitaransa."

Väinö Linna tuntuu kulkeutuvan sitkeästi mukana nykyproosassa. Tämänkin teoksen dialogeihin on upotettu Laurilan Anttoon repliikki Pohjantähti-trilogian toisesta osasta. Nuorukaisten reissu on muutenkin "kuin Tuntemattomasta sotilaasta. Yksi kerrallaan jätkät jäivät matkan varrelle. Kuka minnekin."