Seppo Lagom Sielun väreillä

Kevään merkkejä on odoteltu Jyväskylässä hartaasti ja pitkään. On toivottu sitä ensimmäistä skillansinistä, ruohonvihreää, leskenlehdenkeltaista, koivunoksanburgundia, näsiänpurppuraa. Värien saapuminen ikään kuin kruunaa talven selän taittumisen. Voi, miksei se jo tule?

Galleria Beckerissä pääsee ennakkoon nautiskelemaan värien vimmaisesta voimasta talven vielä pyristellessä luopumista vastaan. Salolaisen taidemaalarin Seppo Lagomin näyttelyssä parisenkymmentä maalausta hehkuu kirkkaina kasvullisuutta ja elämää uhkuen.

Lagom tuli taiteilijana tunnetuksi perinteisestä esittävästä maisemamaalauksesta. Hänen teoksiaan on ollut esillä aiemmin Jyväskylässäkin Galleria Siriuksessa vuosina 1991 ja 2001. Vapaan taidekoulun käyneen maalarin paletti oli vahva ja hallittu myös maisemissa, mutta hän pitäytyi sovinnaisesti nähdyssä ja odotusten mukaisesti toistetussa muoto- ja väri-ilmaisussa.

2000-luvun puolivälissä tapahtui kaiken katkaiseva muutos. Tulipalon seurauksena työhuone satoine maalauksineen, päiväkirjoineen ja luonnoksineen tuhoutui.

Maalarille koko elämäntyön menettämisestä toipuminen avasi uuden suunnan. Enää hän ei maalaa sitä mitä näkee, vaan sitä mitä tuntee. Aiheet suodattuvat sielun ja mielen kautta.

Voihan olla, että sielu ja mieli olisivat tulleet esiin maalauksissa jossain vaiheessa joka tapauksessa. Beckerin kokonaisuus on niin vailla pakotuksen tunnetta, että sen esiin tuleminen lienee ollut vain ajan kysymys.

Seppo Lagom ammentaa aiheensa edelleen luonnosta ja maisemasta abstrahoiden värien ja valon synnyttämiä tunnelmia. Orgaanisiksi pehmenneet muodot pysyvät kasassa varman vastavärien käytön avulla. Varmuus on niin luontevaa, että ripustuskin noudattaa vastaväritasapainoa. Näyttelyssä ei tule väriähkyä, vaikka jokainen yksittäinen teos on melkoinen energialataus itsessään.

Vaikka Lagomin maalaukset ovatkin nykyisessä taidekentässä melko lailla omanlaisiaan, on niissä nähtävissä vahva taidehistoriallinen tausta. Ensimmäisenä nousee mieleen fauvismi ja erityisesti siitä ammentanut Wassily Kandinsky ja Der Blaue Reiter -ryhmä.

Niissä näkee myös vivahduksia Ellen Thesleffistä ja Septem-ryhmästä. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä herää mielleyhtymä maaliskuussa 101-vuotiaana kuolleen Kaarina Staudinger-Loppukaarteen mystisistiseen tuotantoon. ”Olevaiset” voivat olla tuttuja myös Seppo Lagomille.