Sergei Dovlatov – Matkalaukku

Kun Sergei Dovlatov (1941–1990) ajettiin puoliväkisin maanpakoon Neuvostoliitosta vuonna 1978, hän otti mukaansa vain yhden matkalaukullisen tavaroita. New Yorkissa laukku unohtuu kaappiin. Kun se vihdoin avataan, emigranttikirjailija saa hyvän aiheen uuteen neuvostosysteemiä irvailevaan kirjaansa.

Matkalaukku on ehkä jopa Dovlatovin tyylikkäin veijariromaani. Pauli Tapio on kääntänyt Matkalaukun oivallisesti suomeksi kuten myös Dovlatovin pienoisromaanin Meikäläiset.

Toivottavasti Dovlatov-sarja saa vielä jatkoa. Ainakin venäjäksi lukemani Zona, Kompromiss ja Zapovednik (Suojelualue) tulevat heti mieleen.

Matkalaukun mainio idea on siinä, että Dovlatov muistelee laukun sisällön innoittamana, erilaisten tavaroiden kautta, elämäänsä Neuvostoliitossa.

Kirjailija on hyvin omaelämäkerrallinen kuten Meikäläisissäkin, hervoton ja spontaani kertoja, jonka paras huumori jopa vakavoittaa: ”Sellainen venäläisälykkö, joka ei ole käynyt vankilassa, on tuskin puolen kopeekan arvoinen...”.

”Millä teitä oikein iskettiin? Tiiliskivelläkö? – Kengällä, sanoin. – Lääkäri tarkensi: Varmaankin kotimaisella? – Ja lisäsi: Milloin me oikein opimme valmistamaan hienostuneen neuvostokengän?”

Matkalaukku avautuu tarinalla Suomalaiset kreppisukat. Sen huumorin ymmärtää jokainen vanha kunnon ”vodkaturisti”. Kertoja ostaa kavereineen keinottelumielessä suomalaisturisteilta halvalla muutaman sata paria kreppisukkia. Bisnes ei onnistu: seuraavana päivänä kauppoihin ilmestyy neuvostokreppisukkia pilvin pimein.

Seuraus: ”Kaksikymmentä vuotta minun jalkojani koristivat herneenväriset sukat. Lahjoitin niitä kaikille tutuilleni. Säilytin niissä kuusenkoristeita. Pyyhin niillä pölyjä. Tukin niillä ikkunakarmien rakoja”.

Kreppisukkia seuraavat muistelot puolue-eliitin puolikengistä, puvusta, vyöstä, takista, paidasta, lakista ja hansikkaista. Nauraa saa – ja neuvostoarki paljastaa monimutkaiset kasvonsa siinä sivussa.

Dovlatovin lyhyt lause ja lakoninen tyyli on omintakeista. Dialogi herskyy ja poukkoilee kuin Vasili Shukshinilla. Paitsi että Shukshinin Siperian asemasta Matkalaukun arki avautuu suurkaupungin, Pietarin silhuettia vasten.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

500-kiloinen flyygeli liikkuu hämmästyttävän ketterästi yliopiston juhlasalin portaissa – Ilmari Hannikainen -kilpailussa on kaikkiaan niitä 30, myös viime vuosina puhuttanut Bösendorfer

Musiikkikilpailu kokoaa taitavimmat Jyväskylään – Gradian opiskelijat Jenni Lehtinen ja Konsta Litmanen kisaavat Suomen huippuja vastaan

Kirja-arvio: Seksistä selkein sanoin ja veikein kuvin

Teatteriarvio: Kuinka vaikeaa on auttaa? Kansallisteatterin syvällisesti pohdittu Ilmasilta-näytelmä purkaa hyvää tarkoittavan ihmisen eettistä taakkaa

Elokuva-arvio: Guy Ritchie palasi juurilleen – The Gentlemen on kovien kundien rötöskomedia suoraan 1990-luvulta

Elokuva-arvio: Mies, joka melkein esti pommi-iskun – Clint Eastwoodin uudessa draamassa parasta on sen tuntematon pääosanesittäjä

Baba Jagan kannoilla – Dess Terentjevan ja Susanna Hynysen esikoisteos on yhdistelmä kasaria, venäläistä kulttuuria sekä toiseuden ja ulkopuolisuuden teemoja

Kirja-arvio: Kauhua urbaanissa satumetsässä

Säynätsalon kunnantalossa vietetään Lukulauantaita 22.2.– Tapahtumassa muun muassa kirjailijavieras Mikko Porvali, lukutuokioita, kirjakirppis ja tutustumista kunnantaloon

Kirja-arvio: Elämän ydin uutettuna tekstiin – Ljudmila Ulitskajan novellit tuovat mieleen vanhat venäläiset mestarit

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.