Shine a Light

Shine a Light

Shine a Light on Martin Scorsesen ohjaama konserttitaltiointi Rolling Stones -yhtyeestä. 45 vuotta sitten aloittanut yhtye kuuluu rockmaailman kirkkaimpiin ja vetovoimaisimpiin tähtiin ja Shine a Light on Scorsesen taidolla ohjaama kunnianosoitus bändin värikkäälle historialle. Elokuva taltioitiin kahtena konsertti-iltana New Yorkin Beacon-teatterissa. Scorsesella oli kymmenen kuvaajaa apunaan ja tarkoituksena oli tavoittaa superyhtyeen todellinen henki, johon syöksytään heti ja kiivaasti Jumpin' Jack Flashin alkutahtien räjähtäessä taivaalle. Koko elokuva on sitä kuin olisi Rollareiden konsertissa.

He esittävät yhteensä yli 20 sävellystä. Konserttijaksojen välin on leikattu erilaisia näkymiä, aiempia haastatteluja aina 1960-luvulta saakka. Ne ovat mielenkiintoinen lisä pelkkään konserttitaltiointiin. Samalla paljastuu Rollareiden pitkä ura. Huolimatta siitä, että Mick Jagger, Keith Richards, Ronnie Wood ja Charlie Watts alkavat olla jo isoisien iässä, heidän fyysinen kuntonsa näyttää hyvältä.

Scorsesen vuonna 1978 tekemä elokuva The Last Waltz oli hieman samankaltaisella menetelmällä toteutettu katsaus The Band -yhtyeen vaiheisiin. Scorsese osaa tällaisen tekotavan ja juuri haastattelujen mukanaolon myötä pääsee katsoja paremmin kiinni bändin jäsenten tunnelmiin. Todellisuudessa kukaan heistä ei 60-luvulla aavistanut, että heidän suosionsa kestäisi näin kauan.

Rolling Stones -yhtyeen fyysinen ilmaisu on edelleen kivikovaa. Scorsesen elokuva voidaan nähdä ikääntyvän bändin testamenttina, 60-luvun päivistä ollaan tultu kauas, sillä tuolloin Stones edusti anarkiaa ja räjähtävää kapinahenkeä, Nämä seikat tulivat hienosti esiin bändin tuolloin tehdyistä musiikkivideoista, jotka uhkuivat kokeellisuutta ja taiteellista alkuvoimaa. Jagger on yleensä aina pääosassa kun Stoneseja filmataan ja näin tälläkin kertaa. Hänen akrobatiakiemuransa muodostavat keskeisen roolin tässä taltioinnissa. Scorsese kuvaa Jaggerin jatkuvaa liikehtelyä nopein ja muuntuvin leikkauksin. Näissä hetkissä Scorsesen omissa elokuvissaan (mm. Taksikuski, New York, New York, Mafiaveljet, Koomikkojen kuningas, The Departed) luoma kineettisyys ja energisyys kohtaavat Jaggerin samanlaisen kiihkon. Yleisö on tullut kuulemaan vanhoja Stones-hittejä ja saa niitä Brown Sugarin, Satisfactionin ja Sympathy for the Devilin sekä monien muiden muodossa. Erikoisvieraina ovat bluesmestari Buddy Guy, nuorisoidoli Christina Aguilera ja laulaja ja slidekitaristi Jack White.

Shine a Light ei tuo varsinaisesti paljonkaan uutta musiikkidokumenttien kirjavaan joukkoon, vaikka kameroita on jälleen runsaasti ja kaikkialla. Scorsesen edellinen musiikkidokumentti, Bob Dylanista kertonut No Direction Home oli ohjaajan luoma erinomainen näyttö hänen kyvyistään tällä alueella. Se on onnistuneimpia musiikkinäkökulmia mitä tiedän. Dokumentti kattaa Dylanin vaiheet aina lapsuudesta nykypäivään ja siinä Scorsese osoitti hallitsevansa tämänkin alueen suvereenisti. Shine a Light on tässä mielessä yksinkertaisempi näkökulmaltaan.

JARMO VALKOLA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.