Simon Critchley: Bowie

Simon Critchley

Bowie

Suom. Anna Tuomikoski. Aula & Co 2016. 202 s.

Victoria & Albert -museon retrospektiivinen David Bowie is -näyttely vuonna 2013 kirvoitti brittifilosofi Simon Critchleyn (s. 1960) kirjoittamaan miniesseitä David Bowie n (1947–2016) monisäikeisestä urasta.

Nyt Bowien kuolemasta on neljännesvuosi, ja Critchley on päivittänyt teoksensa. Alunperin hiukan liioittelevalta tuntunut ylistyskirja on muuttunut sympaattiseksi muistokirjaksi, fragmentaariseksi kertomukseksi ”noin 44 vuotta kestäneestä rakkaustarinasta”.

Kuolema – jos mikä – luo merkityksen. Kaksi päivää ennen menehtymistään maksasyöpään Bowie julkaisi albumin Blackstar, jonka tematiikka räjähti kuulijoiden korviin suru-uutisen myötä. Mutta ei mennä siihen.

Critchley kertoo olleensa ”syvän, sanattoman lamaannuksen vallassa” Sheila-äitinsä kuoleman (5.12.2015) jälkeen. ”Sitten Bowie kuoli. Yhtäkkiä kaikki surivat, ja jollakin vähän kierolla tavalla se auttoi. Bowien kuolema avasi jonkin lukon, ja nyt pystyin puhumaan äidistäni. Sanat alkoivat ryöpytä ulos.”

Idoli on ikoni, maallistunut ihminen tarvitsee tähtensä näivettymistä vastaan. Bowie vie Critchleyn banaalista todellisuudesta toiveikkaaseen maailmaan, jossa kuulijankin muuntautumiskyky vaikuttaa rajattomalta.

Syytökset Bowien keinotekoisuudesta Critchley kääntää hyveeksi. ”Voimme luoda itsemme uudestaan juuri siksi, että identiteettimme on niin hauras ja epäautenttinen.” Hän ei etsi Lontoon Brixtonissa työläisperheeseen syntynyttä David Robert Jonesia, joka toteutti amerikkalaisen unelman. David Bowien saundi ja visio riittävät.

Bowie on kirjoitettu artistin tuotannon läpikotaisin tunteville. Näille vihkiytyneille teos tarjoaa älyllistä uskonraudoitetta.

Muut voivat ihmetellä, kuinka keski-ikäinen filosofi jaksaakaan intoilla popmusiikista. Sen ihmettelyn kestävyyttä saa testata kuuntelemalla kappaleen Where Are We Now?