Sivistystahto. Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus - Juhani Salokannel

JUHANI SALOKANNEL Sivistystahto. Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus. WSOY 2008, 507 s.

Jaan Kross (1920-2007) on tunnetuin ja luetuin virolaiskirjailija niin Virossa kuin Suomessakin. Lähes kaikki hänen proosateoksensa on suomennettu, suomentajana usein Juhani Salokannel. Hän on sopivin tekemään tutkimuksen Krossin tuotannosta, sillä hän tuntee kirjailijan parhaiten Suomessa.

Salokannel kääntää parhaillaan Viron proosan tähänastisen johtohahmon A. H. Tammsaaren (1878-1940) tetralogian Totuus ja oikeus neljättä osaa. Onko Kross suistamassa Tammsaaren pois kuningasasemastaan? Mielestäni on.

Krossin muistelmien keskenjäänyt toinen osa ilmestyi pari kuukautta ennen Salokanteleen kirjaa. Siinä ei ole mitään olennaista hänen tuotannostaan eikä hänen merkittävästä suhteestaan Suomeen.

Krossin ja Viron historia kohtaavat

Salokannel vetää yhtäläisyysmerkit Viron historian ja Krossin elämän välille. Veto on jossain määrin yksinkertaistava, vaikka neuvostomiehitys merkitsi Krossille suuria kärsimyksiä ja kirjoittamista kieli keskellä suuta. Kross osoitti samaa sitkeyttä kuin Viron kansakin. Sorronkin alla voi elää parempia aikoja odottaen. Ne tulivat niin Krossille kuin Virolle.

Salokanteleen päämäärä on selvittää sivistystahdon ja virolaisuuden ilmentymistä Krossin tuotannossa. Käytännöllisempi tavoite on perehdyttää suomalaiset ja pian myös virolaiset lukijat Krossin tuotantoon. Jälkimmäisessä tavoitteessa Salokannel onnistuu paremmin.

Sivistystahto ei ole mitään erityisesti virolaista ja virolaisuus on hyvin monimerkityksinen asia. Krossin romaanien sankareille sivistystahto on väline menestystahdon toteuttamiseksi. Hänen sankarinsa menestyvät, mutta joutuvat usein alistamaan virolaisen identiteetin vieraan vallan ehtoihin. He joutuvat valitsemaan vastarinnan, sielunsa myymisen ja identiteetin säilyttävän kompromissin välillä.

Kross on kompromissin kannalla niin tuotannossaan kuin kirjailijanakin. Hän ei halunnut Viron Soltzenitsyniksi eikä ollut sankarillisen itsemurhan kannalla. Tämä myös teki hänestä historiallisen romaanin kirjoittajan. Historian avulla sai sanoa nykytilanteestakin sellaista, joka ei muuten olisi ollut mahdollista.

Salokanteleen kirja ei ole akateeminen tutkimus. Hän ei rasita lukijaa kirjallisuustieteellisillä teorioilla eikä termeillä. Hänen metodinsa on lähinnä uuskritiikin tarkkaa lähilukua sosiologisella näkökulmalla höystettynä. Hän on hyvä lukija, vanha kustannustoimittaja, ja pystyy menemään pinnan alle. Virossakaan ei kukaan ole analysoinut Krossin teoksia yhtä laajasti kuin Salokannel.

Kirjan pääpaino on Krossin historiallisten romaanien analysoinnissa. Salokannel käsittelee romaanit vuosisatojensa kuvaajina. Ratkaisu on kaavamainen mutta selkeä. Toinen mahdollisuus olisi ollut temaattinen käsittely.

Salokannel käsittelee myös Krossia lyyrikkona. Hän oli 1950-luvun lyriikan suuri uudistaja Virossa ja siirtyi proosaan vasta 50-vuotiaana. Hyvä että tämä Suomessa tuntematon Krossin puoli tulee myös esiin.

Salokanteleen kirja on mainio opas Krossin maailmaan. Hänen suhteensa Krossiin on lähes kritiikittömän ihailevan kunnioittava mutta ei silti makeileva. Jännittävää nähdä, milloin Viron tutkijat tarttuvat mestariinsa yhtä innokkaasti kuin Salokannel.

PEKKA LILJA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.