Six Degrees. Our Future on a Hotter Planet - Mark Lynas

MARK LYNAS

Six Degrees. Our Future on a Hotter Planet.

National Geographic Society 2008.



M ark Lynas on kirjoittanut kirjan, joka on kuumaa luettavaa Euroopan unionin päätöksentekijöille. Lynas väittää, että EU:n asettamat tavoitteet ilmakehän hiilidioksidipitoisuudelle ovat aivan liian korkeat ja aiheuttavat ilmaston lämpenemisen noidankehän.

Lynas on ilmastoasiantuntija, aktivisti ja toimittaja, joka kirjoittaa muun muassa National Geographiciin.

Euroopan unioni esittää asiakirjoissaan, että mikäli ilmakehän hiilidioksidipitoisuus saadaan lopulta asettumaan 450 miljoonasosaan (450 ppm:ään, parts per million), on tilanne turvallisen vakaa. Lynasin mukaan 450 ppm merkitsee kuitenkin ilmaston lämpenemistä kolmella asteella. Sellainen lämpeneminen saisi aikaan nopeasti kiihtyvän noidankehän, kun Siperian suot alkaisivat sulaa ja vapauttaa valtavia määriä metaania, joka on huomattavasti hiilidioksidia voimallisempi kasvihuonekaasu.

EU:n tavoitteena ympäristöpakolaisuus...

Tällä hetkellä EU ei kuitenkaan pyri edes tuohon 450 ppm:n tasoon, vaan epävirallinen tavoite on pitää hiilidioksidipitoisuus alle 550 ppm:ssä. Samaan aikaan vaaditaan, että lämpötila maapallolla ei saa nousta enempää kuin 2 astetta.

Lynasin mukaan kahden asteen keskilämpötilan nousu edellyttäisi korkeintaan 400 ppm:n hiilidioksidipitoisuuksia. Pitoisuus nousee 2 yksikköä vuodessa, ja nyt ollaan jo noin 386:ssa. Turvallinen taso olisi noin 350.

Jo kahdenkin asteen lämpeneminen merkitsisi automaattisesti dominoefektiä, joka puolestaan kiihdyttäisi lämpenemistä entisestään. Ennusteiden mukaan arktisten alueiden lämpötila kohoaisi 3,2-6,6 astetta ja pohjoisten alueiden 0,5-1,5 astetta vuosikymmenessä. Tähän ei kasvien, eläinten eikä ihmistenkään sopeutumiskyky riittäisi, vaan sukupuutot yleistyisivät ja huomattavat määrät ympäristöpakolaisia suuntaisi muun muassa Afrikasta Eurooppaan.

Lynas arvioi, että EU:n nykyinen tavoite, 550 ppm:n hiilidioksidipitoisuus, merkitsee itse asiassa neljän asteen lämpötilannousua.

Tällöin peli on jo menetetty, sillä sulavista Siperian alueista vapautuva metaani synnyttäisi ketjureaktion, joka kiihdyttäisi lämpenemistä. Pohjois-Afrikan kaltainen subtrooppinen ilmasto leviäisi Euroopan sydänalueille. Välimeren rannikon läheisyydessä kesän sateet vähenisivät noin 70 prosentilla ja joukkokuolemiin johtavat helleaallot pidentyisivät ja yleistyisivät lähes jokavuotisiksi. Uusia autiomaita leviäisi Etelä-Eurooppaan.

Lynasin mielestä on jo vuoteen 2015 mennessä kyettävä kääntämään maapallon hiilidioksidipäästöt jyrkkään laskuun, jotta 400 ppm:n rajaa ei ylitetä.

Kirjassaan Lynas kuvaa systemaattisesti, mitä maapallolla tapahtuu, jos keskilämpötila nousee yhden, kaksi, kolme, neljä, viisi tai kuusi astetta, jotka kaikki ovat mahdollisia tuloksia ihmiskunnan aiheuttamasta lisästä maapallon kasvihuoneilmiöön.

Jo syyskuussa 2005 hävisi Alaskan kokoinen alue pohjoista napajäätä jäljettömiin, vaikka keskilämpötila teollistumisen alusta lähtien ei ole noussut täyttä astettakaan. Tälläkin hetkellä ilmaston lämpeneminen ja lajien häviäminen on miljooniin viime vuosiin verrattuna ennätysnopeaa. Korallien vaalenemista ja kuolemista on havaittu eniten noin vuodesta 1980 eteenpäin.

Six Degrees on tosiaan tehokas kirja: se sai tämän kirjoittajan ensimmäistä kertaa elämässään tekemään kahdeksan kilometrin kokousmatkan pyörällä eikä autolla. Lynasin kirjan suomennosta odotellessa voi tutustua Pasi Toiviaisen teokseen Ilmastonmuutos. Nyt.

PENTTI RUOTSALAINEN