Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat

Sofi Oksasen uusi romaani ilmestyy Puhdistuksen luomaan odotushorisonttiin. Kun kyyhkyset katosivat alkaa kuin keskeltä tarinaa. Minäkertoja on Juuditin kanssa Rosalien haudalla.

Jatkossa selviää, että minäkertoja on Roland Simson, joka on sekavissa oloissa kuolleen morsiamensa haudalla serkkunsa Edgar Partsin vaimon kanssa. Kautta kirjan Oksanen jättää asioita lukijan tarkkaavaisuuden varaan. Se pitää valppaana, ja valppaus on tärkeä taito. Kirjan henkilöille se on henkiinjäämisen tae.

Pieni kuva postimerkistä osoittaa kunkin kirjan luvun alussa tarinan vuoden. Rosalien haudalla ollaan 1948. Tämä on prologi. Siitä siirrytään vuoteen 1941. Neuvostoarmeija on vetäytymässä Virosta poltetun maan taktiikalla. Saksalaiset ovat tulossa. Ihmisten tunnelmat Tallinnassa ailahtelevat pelosta toivoon ja toivosta pelkoon. Tilanne on juuri niin epävarma kuin se vain voi olla pienellä kansalla ja maalla kahden mahtivaltion pelikenttänä.

Viron lähihistoriasta tarkastellaan erityisesti kahta vaihetta. 1940-luvusta keskitytään vuosiin 1941–44, natsi-Saksan läsnäoloon maassa. Toinen vaihe on 1960-luvun alkupuoli Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa. Kerronta liikkuu edestakaisin vuosikymmenten välillä.

Postimerkkivihjeitä saa sihdata tarkasti; onko kuvassa Hitler vai kommunistinen työläispariskunta. Tarinapalaset loksahtelevat kokonaisuudeksi kirjan päättävässä epilogissa.

Historiallinen romaani jäsentyy aina kolmioon aika, paikka, ihmiset. Toinen maailmansota ja Saksan ja Neuvostoliiton valloituspyrkimykset esimerkiksi Baltiassa tarjoavat suuren draaman näyttämön.

Oksasen romaanin aika ja paikka vakioituvat totuudellisesti. Ollakseen sanataidetta eikä silkkaa dokumenttia tarvitaan myös fiktiivistä ainesta. Tarinan henkilöissä on todellisuuspohjaa ja kirjailijan mielikuvitusta.

Puhdistus oli korostetusti naisten kirja, kolmen sukupolven kokemushistoriaa. Uuden romaanin kolmesta päähenkilöstä kaksi on miehiä. Roland ja Edgar ovat serkuksia, Juudit Edgarin vaimo. Oksanen antaa Rolandille minäkertojan statuksen.

Edgaria ja Juuditia seuraa ulkopuolinen kertoja, jolla on pääsy henkilöiden ajatuksiin. Myös Rolandin minäkertojuus vaihtuu usein ulkopuolisen kertojan näkökulmaksi mieheen.

Roland on Suomessa koulutettu metsäveli. Hänen tavoitteensa on itsenäinen Viro. Edgarin tavoitteena on oman nahkan pelastaminen.

Puhdistuksen ihmiskuvausta verrattiin Helvi Hämäläisen tyyliin. Nytkin Oksanen käyttää hurjimmillaan melodramaattiseksi yltyvää emotionaalista kieltä. Rakkautta, vihaa, kateutta, kostoa, alkoholismia, hullutta ja kuolemaa, näillä mennään.

Historiallisen todellisuuden hulluus kiteytyy Edgarissa. Hän on tyyppi moraalin tuolla puolen, takinkääntäjä ja väärentäjä, omiensa kavaltaja. Tuo etäisesti ihmistä muistuttava kuori on vampyyri, joka elää toisten elinvoimalla. Tyhjiöitseään hän naamioi olosuhteisiin sopivaksi vaihtamalla nimeä ja väsäämällä henkilötodistuksia. Varastelevana kynäilijänä hänellä on käyttöä Rolandin päiväkirjalle.

Totalitaariset järjestelmät tarvitsevat näitä nilkkejä. Ilmiannoille ja raporteille vastavallankumouksellisista tunnelmista on käyttöä. Ei kunnon nilkki katso, mitä mahtia palvelee, kunhan pääsee istumaan tuleen toisen takamuksella.

Oksasen kirja on raastava. Se jättää vääryyden valtaan. Tallinnan kyyhkyset katosivat, koska natsit pitivät lintupaistista. Mutta Edgarin kautta kirja kertoo, että paha ei lohkoudu ulkopuoliseksi missään. Mielen pimeydellä ei ole kansallisuutta, sukupuolta eikä poliittista vakaumusta.

Jää nähtäväksi, mihin Oksanen vie jatkossa Stalinin lehmistä alkanutta tarinaa Viron kohtaloista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.