Sonic Mirror

SONIC MIRROR

- Musiikki on universumin parantava voima, lausui mestarillinen saksofonisti Albert Ayler aikoinaan ja tähän on helppo yhtyä nähtyään Mika Kaurismäen uusimman elokuvan, musiikillisen maailmanmatkan nimeltään Sonic Mirror.

Äänen peilistä on elokuvassa nimensä mukaisesti kyse, sillä musiikin ja erityisesti rytmin vaikutuksia etsitään eri puolilta maapalloa.

Keskeisenä henkilönä dokumentissa nähdään amerikkalaisrumpali Billy Cobham, jonka musiikilliset ja muut juuret juontavat Nigeriaan ja maan Yoruba-kulttuuriin. Kaurismäki nostaa esiin oivallisia lankoja ja johtopäätöksiä Yoruba-kulttuurin musiikillisesta mahdista ja erityisesti sen ihmismieltä hellivästä kyvystä.

Billy Cobham kertoo elokuvassa musiikillisista vaikuttimistaan ja omista päämääristään. Hän soittaa Suomessa Espoo Big Bandin kanssa April Jazz -tapahtumassa, kiertelee Salvadorin katuja Brasiliassa ja soittaa siellä lasten kanssa sekä juttelee lapsuudenkodissaan Brooklynissa. Lisäksi hänen mukanaan matkataan Sveitsin Alpeilla sijaitsevaan autistien hoitokotiin.

Mielenkiintoisia tasoja saadaan syttymään, kun dokumentissa havainnoidaan, miten juuri rytmin avulla autismia pyritään parantamaan. Itseilmaisu ja svengi ovat tärkeintä musiikissa ja näistä kaikista tasoista saadaan dokumentissa hienoja ja sytyttäviä näyttöjä.

Samba, capoeira, macumba, blues ja jazz sekoittuvat auliisti keskenään Kaurismäen näkökulmassa. Mika Kaurismäki onkin poikkeuksellisen perehtynyt juuri brasilialaiseen musiikkiin. Tästä ovat hyvinä todisteina hänen aiemmat tuon maan musiikillisiin juuriin pureutuneet dokumentit Moro no Brasil (2002) ja Brasileirinho (2005).

Sonic Mirror on monin tavoin puhutteleva matka musiikin merkitysten alkulähteille. Billy Cobhamin ajatuksissa ja ennen kaikkea soitossa on mahtavaa sykettä ja hänen rumpusoolonsa kuuluvat teoksen keskeiseen antiin. Cobham on täydellisen tekniikan omaava jazz-rumpali, joka on soittanut omien kokoonpanojensa lisäksi muun muassa Miles Davisin yhtyeessä ja Mahavishnu Orchestrassa. Nykyään hän on kiinnostunut erityisesti Etelä-Amerikan musiikista ja niistä heijastuvista rytmeistä. Kun Cobham taputtelee rumpujaan, ollaan musiikin syvien vesien äärellä.

On myös valaisevaa havaita, miten Yoruba-kulttuurin juuret heijastuvat esiin vähän joka puolelta kun Cobham esiintyy dokumentin lopussa autisteille nigerialaisten muusikoiden kanssa.

JARMO VALKOLA