Sotahevonen

Steven Spielbergin ohjaamalla Sotahevosella (War Horse) on kuusi Oscar-ehdokkuutta, jotka saattavat hyvin pari pystiä poikia. Eeppinen ja rehdisti vanhanaikainen draama ei kuulu Spielbergin tuotannon kärkeen, mutta Oscar-akatemia on perinteisesti pitänyt tunteisiin vetoavista, mahtipontisista, realistisista ja innoittavista tarinoista.

Päähenkilö on tällä kertaa hevonen. Tarina alkaa vaatimattomalta maatilalta Englannista juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Viinaanmenevä kompurajalkainen mutta ylpeä farmari ostaa hevosen itselleen ylihintaan ärsyttääkseen ylimielistä vuokraisäntäänsä. Kaiken huipuksi hevonen on puoliverinen, eikä sellaisella tee maataloustöissä yhtään mitään.

Tilallisen teini-ikäinen poika Albert (Jeremy Irvine) ottaa hevosen vastuulleen ja saakin sen lopulta tekemään peltotöitä. Juuri silloin alkaa ensimmäinen maailmansota. Albertin isä joutuu myymään hevosen armeijalle.

Olemme tottuneet siihen, että päähenkilö esitellään elokuvan alussa, eikä hän sen jälkeen muutu. Sotahevosen seikkailut vievät nimi”henkilön” hyvin erilaisten ihmisten hoidettavaksi. Näin ihmispäähenkilö muuttuu ennen loppua puolenkymmentä kertaa. Hevoset eivät välitä rintamalinjoista ja kansallisuuksista. Sodassa kuolee hevosia siinä missä ihmisiäkin.

Jokainen Pelastakaa sotamies Ryanin nähnyt tietää, että Spielberg osaa ohjata järkyttävän vaikuttavia sotakohtauksia. Niin hän tekee nytkin mutta ilman suolenpitkiä ja irtojäseniä. Sodan kamaluus tulee selväksi myös taistelun jälkeisistä ruumiskasoista.

Spielbergillä on iso vaihde päällä. Vaikka varsinainen tarina on intiimi ja yksinkertainen, puitteet ovat suuret. Sotahevonen on siitä erikoinen nykyelokuva, että se on tehty valkokankaan ehdoilla. Jos en tietäisi, että Spielberg on suuri David Lean -fani, voisin sen Sotahevosesta päätellä. Vaikutelmaa vahvistaa kameramies Janusz Kaminskin selkeästi tunnistettava, komea käsiala. Harva meistä saa valon tottelemaan itseään.

Hevosen on pakko olla monissa kohtauksissa erikoistehoste, mutta tämän havaitsemisessa on logiikka selvästi enemmän avuksi kuin silmät.

Katsojan tunteita manipuloidaan perinteisin keinoin. Yksi päämanipulaattoreista on Spielbergin vakiosäveltäjä John Williams. Hän luultavasti osaa virittää monenlaisia soittimia, mutta kaikkein parhaiten elokuvakatsojia.

Ohjaus: Steven Spielberg. Päärooleissa: Jeremy Irvine, Emily Watson, Peter Mullan, David Thewlis. Tyylilaji: seikkailudraama. K12.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.