Stam1na – Nocebo

Thrash metal -perkolaattori Stam1nan levyä on tottunut pitämään musiikkivuoden kohokohtana ja kautta Teutateksen, pettyä ei tarvitse nytkään. Pikemminkin päinvastoin, yhtye on onnistunut ylittämään uutukaisellaan lähes joka suhteessa vuoden 2010 erinomaisen albumin Viimeinen Atlantis.

Merkillepantavaa on Stam1nan uudistunut soundi. Tämä on Noceboa tuottamaan palkatun, yhdysvaltalaisen Joe Barresin kätten työtä. Muun muassa Toolia ja Queens of the Stone Agea tuottanut Barresi kertoi Soundissa halunneensa tuoda Stam1nan soittoon lisää melodiaa ja, sortumatta nyt sen enempää musiikkitekniseen jargoniin, tilaa keskikaistalle.

Tämä tarkoittaa rautalangalla väännettynä sitä, että seitsemänkielisillä kitaroilla soittava ja tätä nykyä kosketinsoittajankin kiinnittäneen yhtyeen äänite olisi hyvin vikkelään täynnä ylitsepursuavaa äänimuuria. Nyt riffeillä on tilaa teutaroida ja melodisuus on raskautta tasapainottava tehokeino, ei kuulijan lannistava äänitsunami.

Sitten ne ei niin hyvät uutiset. Stam1na on kasvamassa liian suureksi Suomen kuvioihin. Nocebon myynnilläkin pokattiin välittömästi kultaa ja ylisanoja viskellään mediassa kuin maxi-koon pöksyjä Frederikin keikalla. Nyt katse on kääntynyt ulkomaille ja tässä suurimpana esteenä on tämä ugrilainen mongerrus, jota kutsumme suomen kieleksi.

Stam1na on päättänyt kokeilla 4R-merkkisellä kepillä jäätä ja tehdä englanninkielisen biisin, joka kantaa Nocebolla otsikkoa Nomad. Tässä on kaksi ongelmaa: Hyrde Hyyrynen ei osaa laulaa englanniksi eikä Stam1na osaa tehdä englanninkielisiä sanoituksia. Näin tönkkösuolattua ulkomaan lyriikkaa en ole kuullut sitten Nightwishin ensilevyn.

Jos kontrasti Hyyrysen ensimmäisellä kotimaisella taiteiltuihin, notkean säkenöiviin sanoituksiin ei olisi niin järkyttävä, ei Nomadin teksti olisi sen huvittavampi kuin keskiverto-death metal bändin, joka harjoittelee 1990-luvun alussa Keravalla. Nyt pudotus on jäätävä.

Suositan Stam1nalle painokkaasti pitäytymistä suomen kielessä ja luottoa pohjoiseen eksotiikkaan. Lyriikoille voi kirjoittaa selittävät osiot (kuten Nocebon digipak-version vihkosessa) tai vaikka teettää ammattilaisen tekemät käännökset.

Nyt kun tämä minua yön pimeinä tunteina vaivannut asia on saatu pois sydämeltä, palatkaamme Nocebon iloisiin asioihin. Stam1na tykittää täyslaidallisen kontrasteista koottua, mutta hurtilla asenteella komeaksi kokonaisuudeksi tikattua metalli-iloittelua.

Laulussa piisaa sekä huutoa että moniäänisiä harmonioita. Julmettu groove varmistaa, että paikoin jopa neoklassiseksi tilutteluksi leimahtava kitarointi ei ala vaikuttaa mahtipontiselta.

Barresi on saanut Stam1nan myös entistä kokeilevammalle tuulelle, parhaimpana esimerkkinä Puolikas ihminen -kappaleen soolo-osio, jossa laukataan funkbassojen kautta bluegrass-tunnelmiin.

Nocebo vaikuttaa Stam1nan parhaalta albumijulkaisulta ja rohkenen väittää jo nyt, että tässä on myös vuoden paras kotimainen levy.

Petja Savoila

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.