Stig – Niks ja naks

Huumorimusiikki on vaikea laji. Kainalopierut tai kaksimieliset alatyylin jutut saattavat usein naurattaa hetkellisesti, mutta kestävämpää viihdettä niistä onnistuu luomaan vain harva.

Uudemmista kotimaisista artisteista Stig hallitsee tämän tyylin poikkeuksellisen hyvin. Herran poissaoleva olemus ja notkea kieli ovat jaksaneet huvittaa ainakin minua jo pitkään.

Stig tunnettiin aiemmin r&b -tähti Stig Doggina, joka oli Punavuoren vähämielinen vastine amerikkalaiselle bling blingille. Poikamaisen rivoa huumoria moottoriturpa Edu Kehäkettusen ja tuottaja DJPP:n kanssa takavuosina viljellyt sanataiteilija liukui valtavirtaan menestyttyään Uuden musiikin kilpailussa kappaleellaan Laululeija.

Samalla hän viilasi tyylinsä sisäsiistimmäksi ja tiputti lisänimen pois.

Ensimmäinen pelkällä Stig-nimellä julkaistu levy (Puumaa mä metsästän) sisälsi vanhoja kappaleita ja muutaman tuoreen kappaleen, joista nimikkoraita nousi isoksi hitiksi. Tuoreen Niks ja naks -albumilla Stigin leijaa on DJPP:n lisäksi lennättämässä tuottaja Matti Mikkola, ja homma tuntuu edelleen olevan hyvässä myötätuulessa.

Vaikka Stig ei olekaan enää yhtä hauska tai arvaamaton kuin koiravuosinaan, herran nykytyyliä on pakko arvostaa. Kantrilla höystetty humpparäp on sellainen musiikinlaji, jolla ei yleensä hätyytellä latauslistojen kärkipaikkoja.

Sovituksia isompi kysymysmerkki ovat levyn tekstit. Markkinoita silmällä pitäen suoritettu silottelu ei yleensä tee hyvää Stigin kaltaisille artisteille.

– Levyllä kuuluu suomalaisen miehen kaiho, mutta kantava teema on kuitenkin se, että murheen alhosta pystyy nousemaan, herra itse kuvailee albumin tiedotteessa.

Tuosta alhosta noustaan tietysti viinan avulla. Niks ja naks onkin suomalaiseen makuun suunniteltu bailulevy: melodisesti haikean mollivoittoinen, rytmisesti sopivan tönkkö ja tematiikaltaan humalainen tai vähintäänkin krapulainen. Esimerkiksi Viheltäen tai Kaija Koon kanssa duetoitu Kissankarvoja istuisivat täydellisesti paikallisen suomipop-yökerhon soittolistalle PMMP:n ja Elonkerjuun väliin.

Pehmentymisestä huolimatta Stig uskaltaa olla vielä myös suorapuheinen. Levyn päätösraita on otsikoltaan Nyt nussitaan, mutta lopputulos on harvinaisen laiha verrattuna herran aiempiin suorituksiin. Onneksi tuo epäonnistuminen on omalla sarallaan tämän levyn ainoa.

Rohkeimmat ovat verranneet Stigiä Leevi & The Leavingsiin ja löytyypä albumilta yksi Marja-Leenakin. Vaikka muitakin yhtäläisyyksiä on havaittavissa, näin kevyillä rakennusaineilla Stigistä ei tule koskaan uutta Gösta Sundqvistia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.