Stormtrooper, Conan barbaari, Super Girl ja kumppanit valtasivat Seminaarinmäen – katso kuvasarja lauantain Finnconista!

Jyväskylän yliopiston L-rakennuksella parveilee värikkäästi pukeutunutta väkeä ja Star Wars -hahmoja kirjojen ja steampunk-kaman seassa. Joukko animepukeutujia isoissa kampauksissa pitää taukoa käytävän perällä.

– Science fiction -maailmassa vain mielikuvitus on rajana, ja se on minulle yksi väylä toteuttaa itseäni, sanoo Sara Ihalainen, joka on harrastanut scifiä lapsesta asti. Ala-asteen lopulla hän alkoi lukea muutaman sentin paksuisia tieteisopuksia, ja tarttui ensimmäisenä Star Wars -kirjoihin.

Scifissä Ihalaista kiehtovat sen mahdollisuudet. Innostus Star Warsiin on kuitenkin nykyelokuvasarjan myötä hiipunut hieman.

– Jatkosarjat episoideille 4–6 olivat ensimmäisiä lukemiani teoksia, mutta Disneyn versio on viime vuosina lähtenyt ihan omaan suuntaansa.

Innostumme kuitenkin, kun ulkoa löytyy ihka oikea valkopukuinen stormtrooper eli Star Warsin Darth Vaderin armeijan sotilas. Kyseessä on Star Wars -harrastaja Marietta Ivanova. Hän kuuluu Nordic Garrison -ryhmään, joka on osa maailmanlaajuista järjestöä 501st legion, maailman johtavaa Star Wars -pukuorganisaatiota. Heitä voi pyytää tilaisuuksiin luomaan tunnelmaa, ja kaikki rahat menevät hyväntekeväisyyteen.

– Pohjalla on innostus elokuviin ja halu olla osa sen maailmaa. Tämä on aika rankkaa puuhaa, olen saanut puvusta mustelmiakin, sanoo Ivanova, joka on ollut faniryhmässä mukana yhden vuoden.

Jotkut ovat tehneet pukunsa alusta loppuun itse, jotkut tuunanneet.

– Tämä tuunaamiseen on mennyt kymmeniä tai satojakin tunteja, Ivanova kertoo.

Seuraavaksi menemme seuraamaan aavetarinakammiota, joka pidetään pienessä hämärässä salissa. Mustiin pukeutuneet kirjailijat Tiina Hautala ja Artemis Kelosaari lukevat kynttilänvalossa. Ihmiset kuuntelevat hiljaisina, kun kerrotaan karmivia tarinoita Grönvikin kartanon aaveista sekä Åbo Svenska teaterin Valkoisesta Daamista ja edesmenneestä näyttämömestari Aarnesta.

Ihalaista kiinnostaa scifissä paitsi mielikuvituksellisuus, myös se mikä siinä on ’’totta’’, eli kuinka scifi heijastaa yhteiskuntaa. On puhuttu siitä, kuinka tulevaisuuden uhkakuvian maalaileva dystopiakirjallisuus on lähtenyt nousuun Donald Trumpin presidenttikaudella. Seuraavaksi onkin vuorossa Politiikka scifissä -paneeli, jossa yhdistyy kaksi kiintoisaa aihepiiriä.

– Dystopiat ovat yksi eniten seuraamani scifi-kirjallisuuden laji, ja politiikka linkittyy siihen vahvasti. Dystopiassa yhteiskunnassa tehdään jokin merkittävä muutos, joka johtaa vaihtoehtoisiin tulevaisuuksin. Hyvä esimerkki tästä on Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma, jossa jokaisella ihmisellä on jo ennen syntymää räätälöity rooli, ja ihmisiä on geneettisesti muunneltu niin, ettei heillä ei ole mahdollisuuksia päästä pois omalta tasoltaan.

Evoluutiogenetiikkaa opiskellut Ihalainen on seurannut genetiikka-aihetta useastakin fiktiivisestä sarjasta.

Täydessä luentosalissa istuvat Marko Kivelä, Tiina Raevaara, Jani Saxell ja Iida Simes keskustelevat scifin ja politiikan suhteesta. Puhe on tietenkin dystopioista. Siimes avaa keskustelun väitteellä, että useat dystooppiset sarjat kertovat tulevaisuuden sijaan meidän ajastamme.

– Esimerkiksi Nälkäpeli kuvaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Me kermaperseiset länsimaalaiset emme olisi näin hyvässä asemassa, jos jossakin lapset eivät valmistaisi meille esimerkiksi puhelimia, ja kaivaisi kaivoksesta luonnonvaroja käyttöömme. Toivottavasti tulevaisuus ei ole enää tällainen.

Siimeksen mukaan Handmaid's Tale -sarjan kolmas kausi, jossa kuvataan maan muuttumista totalitaristiseksi, on oiva esimerkki erittäin poliittisesta scifistä.

Saxellin vielä aloittaessa scifi-harrastustaan eli vielä ajatus siitä, että tieteisfiktio olisi eskapismia.

– Toisen utopia on toisen dystopia, hän mukailee Siimestä.

Kirjailija Raevaara on sitä mieltä, että yhteiskunnan suurimmat pelot ovat poliittisia, ja kirjallisuus heijastaa, mutta myös luo niitä.

– Scifi näyttää erilaisia varoittavia polkuja, joita sitten myöhemmin usein hölmöinä kuljemme – yksi esimerkki tästä on päiden siirto, josta Edgar R. Burroughs kirjoitti jo sata vuotta sitten. Jonkun täytyy ensin kuvitella muutos, ja sitten alamme kulkea sitä päin.

Ihalainen on tyytyväinen keskustelun antiin. Hän lähtee seuraavaksi katsomaan Paavo Ylämäen elokuvan Arkki.

Oma tunnelmani vaihtuu silmänräpäyksessä vakavasta hauskaksi, kun menen katsomaan naamiaisia, joissa riehakas yleisö ottaa vastaan scifi-sarjoista tutut hahmot.

 

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .