Sufjan Stevens: Carrie & Lowell

Sufjan Stevens

Carrie & Lowell

Asthmatic Kitty

Arvio: 5/5

Sufjan Stevensin Carrie & Lowell on nimetty hänen edesmenneen äitinsä ja levy-yhtiötään pyörittävän isäpuolensa mukaan. Sitä voi kutsua paluulevyksi, vaikka Stevens ei ole poissa ollutkaan. Vuoden 2005 Illinois-albumin jälkeen folkmuusikko eksyi sivuprojektien, joululevyjen ja rapmusiikin maailmaan. 2010 julkaistu The Age of Adz oli toimivaa elektro-folkia, Carrie & Lowell taas paluu minimalistiseen äänimaailmaan. Kitaran, koskettimien ja laulun kombonaatiota maustetaan hillitysti elektronisilla äänimatoilla, mutta pääosassa on Stevensin huokauksesta falsettoon kohoava laulu.

Carrie & Lowell on intiimi teemalevy. Carrie oli Stevensin huumeriippuvainen ja mielenterveydellisistä ongelmista kärsinyt äiti, joka hylkäsi pienen poikansa. Carrie kuoli vuonna 2012, jonka seurauksena nämä henkilökohtaiset, riipaisevan kauniit laulut syntyivät. Stevens muistelee lapsuutensa kesiä, jolloin kaikki oli hyvin. Myöhempää aikaa, häpeää aiheuttanutta äitiä, jota hän silti rakasti. Kaikki sanotaan suoraan, mutta mistään Stevens ei äitiään syytä. Hän toteaa vain faktoja.

Nuoremman miehen esittäminä upeat sävellykset saattaisivat kuulostaa julkisilta terapiasessioilta. Tällä levyllä laulaa 39-vuotias mies. Aikuinen, joka on jo surutyönsä tehnyt, käsitellyt asiat ja on sinut menneisyytensä kanssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.