Suomalaisen kännin historia avautuu uutuuskirjassa

Alkoholinkäyttö oli keskeinen osa suomalaisten sosiaalista elämää jo keskiajalla. Olut, viini ja myöhemmin viljaviina kuuluivat lähes poikkeuksetta miesten arkisiin ja juhlallisiin kohtaamisiin. Kaikkialla juotiin, niin markkinoilla, kievareissa ja tuvissa kuin käräjillä ja kirkoissa.

1400–1800-luvuilla ei olisi voinut kuvitellakaan kestejä tai juhlia ilman alkoholia, kertoo Suomen historian professorin Kustaa H.J. Vilkuna Jyväskylän yliopistosta.

– Humalassa piti olla lystikäs, mutta riehuminen on ollut aina paheksuttavaa. Ennen kaikkea alkoholin nauttiminen on ollut sosiaalinen tapa. Yksin juominen ei ole koskaan ollut mistään kotoisin, Vilkuna sanoo.

Alkoholin kohtuukäyttö nousi esiin myös 1700-luvulla. Pitäjäkohtaisissa säännöissä todettiin esimerkiksi, että vastedes hautajaisissa saa tarjota vain neljä tai viisi ”sopivan suuruista lasillista” viinaa. Erikseen piti mainita, että jos joku kieltäytyy alkoholista, häntä ei saa paheksua.

Vilkunan teos Juomareiden valtakunta esittelee suomalaisen kännin historiaa vuosina 1500–1850. Teos ilmestyy syyskuussa.

Korjattu 6.8. kello 19.11: Kuvatekstissä kerrottiin, että kuva olisi Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiasta. Todellisuudessa kuva on lis Chiewitzin kuvituksesta vuosilta 1827–28 C.M. Bellmanin Fredmans Epistlar -teokseen.

Kirjallisuuslehtien vetäjät huolissaan lukemisen puolesta – jääkö pienen piirin puuhaksi?

Jari Litmasen muistelmat ja monta muuta – syksyn tietokirjat ovat tässä