Suomen Kansallisteatteri – Konsta Pylkkänen etsii kortteeria

Havukka-ahon ajattelija, kansanmies Konsta Pylkkänen raivasi tiensä suomalaisten sydämiin jo vuonna 1952. Vuonna 2004 kirjailija Veikko Huovinen keitti Pylkkäselle viimeisen liemen. Eläköitynyt metsätyömies on nyt kortteeria vailla. Sitä etsiessään hän tulee tehneeksi pysäyttävän analyysin kaikesta olevaisesta.

Pylkkästä pääsee ihmettelemään vain kolmisenkymmentä ihmistä kerrallaan. Yleisö istuu tiiviissä ringissä, mutta ei niin tiiviissä, etteikö sekaan yksi korpifilosofi mahtuisi. Näyttelijä Juhani Laitala istuu viereen ja katsoo silmiin. Miksipä kansanmies patsastelisikaan suurella näyttämöllä, jos voi filosofoida Maalaamossa, jonka ilmassa leijuu työnteon henki.

Piirimuodostelma on sympaattinen idea, mutta ei täysin ongelmaton. Välillä on pakko tyytyä selkään, vaikka haluaisi nähdä kasvot. Myös puheen kuullakseen saa paikoin hieman pinnistellä.

Pylkkäsen rooli vaati vakaan ja rauhallisen tekijän, joka ei ammu yli edes tunnekuohuissaan. Pian 30 vuotta Kansallisteatterissa näytellyt Juhani Laitala täyttää Pylkkäsen nahkasaappat vaivatta. Laitala tulkitsee nykyihmistä perusasioiden äärelle palauttavaa Pylkkästä otteella, joka saa nopeasti lämmön leviämään pienen katsojajoukon ylle.

Esityksen ainoana lavasteena on valkoinen kangas, joka muuntuukin moneksi. Välillä kankaan käsittely tuntuu hieman kömpelöltä, mutta Konstalle se suotakoon.

Pylkkäsen kortteerin etsintä on rauhoittava puheenvuoro kohisevassa ajassa. On miltei mahdotonta vastustaa ihmistä, jolla on taitoa huomioida, että kalat ne eivät ihmisten riidoista perusta. Pylkkänen kommentoi kärkkäästi tietotulvaa, jossa räpiköimme. Pohdinnat siitä, mitä kävisi, jos kaikki ilmassa kulkevat viestit alkaisivat törmäillä puiden oksistoihin yltyvät hulvattomiksi. Pylkkäsen unet ihmisten epätoivoisista yrityksistä parsia haljennut maapallo ovat herkullisen absurdeja.

Arkiset huomiot muuntuvat Pylkkäsen pääkopassa viisaiksi ajatuksiksi. Ihmisen päämäärä askarruttaa; johonkin on kiinnityttävä, vaikka sitten saunan lauteille hiirten rapinaa kuuntelemaan. Pylkkäsen pieni puheenvuoro on sisällöltään suuri. Se pyytää vaivihkaa ihmistä tyytymään vähään ja kuulemaan hälyn läpi kurkien huudot.

Veikko Huovisen romaanin pohjalta dramatisoinut ja ohjannut: Jukka Rantanen. Rooleissa: Juhani Laitala.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.