Suomen kartanoissa - På Finlands herrgårdar - Signe Brander

SIGNE BRANDER Suomen kartanoissa - På Finlands herrgårdar. Toimittaneet Irma Lounasvuori & Sirkku Dölle. Översättning Marjut Markkanen.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Museovirasto 2008

Keväällä 1869 syntynyt Signe Viola Brander pääsi kouluttautumaan piirustuksenopettajaksi, mutta hänestä tuli valokuvaaja aikana, jolloin kamera varusteineen ja lasilevyineen saattoi painaa kymmeniä kiloja. Tekninen oppi tuli Daniel Nyblinin maineikkaasta valokuvausliikkeestä, mutta Brander ei keskittynyt potretteihin. Hänestä tuli dokumentaristi, jonka työllä on edelleen merkitystä.

Branderin kuvat Suomen kartanoista ja vanhasta Helsingistä ovat paitsi ainutkertaisia ajan ja aikojen taltiointeja myös sommittelun ja tekniikan täyden hallinnan yhdistymisen oikeaa taidetta. Brander oli miesten ajan naisena suomalaisen valokuvaustaiteen merkittävä pioneeri.

Nopeasti selailemalla nyt ilmestynyt Suomen kartanoissa -kuvateos näyttää teknisesti tasokkaalta, taitavasti taitetulta ja viehättävältä menneen ajan kuvastolta. Tarkempi katselu panee kirjan kuluttajan tekemään vertailuja siihen, mitä vielä on jäljellä. Ja lähes väkisin pintaan nousee ihmetys kuvaajan viitseliäästä, tarkasta sommittelusta ja yksityiskohtien rajattomuudesta.

Nykyinen valokuvauksen harrastaja joutuu toteamaan, että Branderin 18 x 24 -senttisissä lasinegatiiveissa taisi olla muutama miljoona pikseliä enemmän kuvatietoa kuin omassa huippuhienossa Canonissa. Tähän elämykseen kartanokirjan kuvankäsittelijällä Timo Lagerströmillä ja skannaaja Keijo Laajistolla on ollut myönteinen osuutensa.

Kansallista tallentamista

Kansallismuseossa avattiin kesällä 1912 laaja näyttely Suomen vanhoista kartanoista, jotka oli valokuvannut neiti Brander. Hän oli löytänyt mieluisan, tosin palkkioiden kannalta epävarman työsaran kansallisen rakennusrikkauden tallentajana kuvattuaan aiemmin Helsingin muinaismuistolautakunnan tilauksesta Suomen suuriruhtinaskunnan nopeasti muuttuvaa pääkaupunkia.

Kansallismuseon kokoelmien kartuttaminen ja kartanoiden kuvaaminen olivat osia siitä kansallisesta projektista, jolla Venäjästä irti pyristelevä Suomi halusi vakuuttua itse ja vakuuttaa muille merkitystään. Nykyään kai käytettäisiin vierasperäistä sanaa nation-building.

Brander paneutui tehtäväänsä niin perusteellisesti, että hän ei tallentanut vain rakennuksia, niiden historiaa ja muotoja, vaan myös elämäänsä aikaa. Kuvista näkyy, miten pienikokoinen nainen on raahannut raskaan kalustonsa kallioille ja katoille. Puistoista ja sisätiloista otetuista näkymistä erottaa, että hän on oppinut vaikean vastavalon hallitsemisen.

Unohdus ja kuolema

On ymmärrettävää, että museoviraston osaltaan kustantamassa teoksessa kirjataan tallennusprojektien vaiheita. Tokihan nekin asiat voivat kiinnostaa, ja Branderin taito on niin vahvaa, että kuvat hallitsevat tekstiä, kuten kuuluukin olla.

Signe Branderin polku alkoi himmentyä 1930-luvulla, kun häntä alkoi vaivata kaihi. Jatkosodan alkaessa Brander joutui Kivelän sairaalaan, josta hänet evakuoitiin ruumiiltaan heikentyneenä, mutta täysissä hengen voimissa Nikkilän mielisairaalaan.

Nikkilässä Brander tuomittiin siihen tarpeettomien joukkoon, jota ei kannattanut elintarvikepulan lanttutalvena kunnolla ruokkia. Hän menehtyi nälkään keväällä 1942 ja hänet haudattiin yli 100 muun potilasvainajan kanssa nykyisin ryteikkönä olevaan kalmistoon. Tuhannet muut mielisairaaloiden potilaat kuolivat eri puolilla Suomea samalla tavalla.

Pieni nainen oli unohdettu, mutta hänen työnsä palasi.

JUHANA LEPOLUOTO

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.