Suomen puolueet, Historia, muutos ja nykypäivä - Rauli Mickelsson

RAULI MICKELSSON Suomen puolueet. Historia, muutos ja nykypäivä. Vastapaino / Gummerus 2007, 428 s.

Suomeen on perustettu sadan vuoden aikana ainakin 60 puoluetta. Valinnanvaraa on kansalaisilla vuosien saatossa ollut. Siitä voisi päätellä niinkin, että politiikka ja puolueet ovat kiinnostaneet suomalaisia ainakin näihin päiviin saakka.

Merkittävimmät puolueemme ovat syntyneet joukkoliikkeiden pohjalta jo ennen Suomen itsenäistymistä. Kahdeksasta eduskuntapuolueesta viiden juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun. Suomalainen puoluekenttä on osoittanut olevansa vakaa, ja sille on ominaista järjestöllinen jatkuvuus. Sadan vuoden takainen järjestömalli on kelvannut nykyisillekin puolueille.

Aiemmin puolueet olivat selkeästi edustamiensa yhteiskuntaluokkien asialla, mutta nykyisin ne kilpailevat kaikkien kansalaisten suosiosta. Niistä on tullut ikään kuin supermarketteja, joista aatteita myydään kansalaisille. Paras tarjous tavoittaa liikkuvien äänestäjien kannatuksen, kuten viime eduskuntavaalit osoittivat.

Onkin väitetty, että puolueet, varsinkin kolme suurinta, ovat samankaltaistuneet, minkä on arveltu vähentäneen kiinnostusta politiikkaan ja äänestämiseen vaaleissa. Mutta tarkemmin katsoen eroja on niin puolueissa kuin niiden kannattajissakin.

Puolueiden ohjelmat käsittelevät samoja teemoja ja vaativat samansuuntaisia asioita, kuten ympäristönsuojelua ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Kuitenkin ohjelmien painotuksissa ja arvoissa on eroja, toteaa puoluetutkija, valtiotieteen tohtori Rauli Mickelsson tiiviissä teoksessaan puolueiden historiasta. Kirja on ensimmäinen yleisesitys koko Suomen puoluehistoriasta.

Amatöörejä vain tukijoukoissa

Jo ainakin parikymmentä vuotta on puhuttu puolueiden kriisistä. Siis siitä, ettei politiikka enää kiinnosta ihmisiä ja etenkään nuoria samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tähän keskusteluun Mickelssonin teos antaa lähtökohtia, mutta ei suoranaista vastausta. Kirjoittaja ei lähde ennakoimaan, miten puolueet tästä eteenpäin mahdollisesti kehittyvät, vaan hän toteaa sen riippuvan niistä itsestään.

Politiikan näyttämöillä on tapahtunut paljon vuosikymmenten kuluessa, eikä liike ole pysähtynyt. Lähes kaikkien puolueiden jäsenmäärät ovat jatkuvasti alentuneet, joskin jäsenten määrä lasketaan eri tavalla eri puolueissa. Jäsenillä ei kuitenkaan ole puolueille samanlaista taloudellista merkitystä kuin ennen puoluetukijärjestelmää. Monessa puoluetoimistossa, on kuitenkin aloitettu uusien jäsenten hankinta.

Puoluejärjestöjen rapautumista on tapahtunut, ja ne ovat korvautuneet vaaliehdokkaiden tukiryhmillä ja kansanedustajien sekä ministereiden erikoisavustajilla. Politiikan teko on siten ammattimaistunut ja erikoistunut yhä enemmän. Amatööreille jää toimintatilaa lähinnä ehdokkaiden tukijoukoissa.

Yhä enemmän henkilöytyvässä politiikanteossa median ja erityisesti television sekä internetin osuus on jatkuvasti voimistunut. Kaikki puolueet kilpailevat sekä sähköisten viestimien että sanomalehtien suosiosta, koska niiden kautta ne voivat tavoittaa suuren yleisön. Puolueiden vähäiset omat viestimet on tarkoitettu lähinnä puolueaktiivien informoimiseen ja keskustelukanaviksi.

Vanhat värikkäät johtajat

Internetiä suomalaiset puolueet eivät Mickelssonin mukaan osaa vielä hyödyntää täysimittaisesti. Kotisivuillaan puolueet pystyvät antamaan kiinnostuneille tietoja haluamassaan muodossa. Puolueiden sivuilla käyvät tutkijoiden mukaan silti vain kaikkein kiinnostuneimmat ihmiset.

Kun lukee eri poliittisten liikkeiden vaiheista, valtataisteluista, herravihasta, hajaannuksista ja eheytymisistä, niin tulee entistä vakuuttuneemmaksi, että politiikka oli menneinä vuosikymmeninä värikkäämpää kuin nykyisin. Puolueet olivat järjestöjensä kautta lähempänä kansalaisia kuin nykyisenä media-aikana. Mahdollisesti asioissa oli enemmän korjaamistakin, mutta ei maailma ole valmis nytkään. Värikkäämpiä olivat poliitikotkin: ainakin vanhempi polvi muistaa Arvo Korsimon ja Veikko Vennamon. He olivat suomalaisten arvostamia ja kaipaamia vahvoja johtajia, joiden itsevaltaisiin otteisiin kuitenkin kyllästyttiin.

ESKO PARKKILA

Uusimmat

Kulttuuri

Elokuva-arvio: Kriitikon sydäntä särkee: jatko-osa ei yllä kulttielokuvaksi nousseen Iron Skyn tasolle

"Että katsoja poistuu salista kosketettuna, sellainen naiivi unelma mulla on", sanoo Jarno Kuosa – hänen ohjaamansa Sydänmaa on kaupunginteatterin kevään päätuotanto

Taiteen ja tieteen tukija Keski-Suomen kulttuurirahasto tukee ensimmäistä kertaa pelialaa sekä taidetta hoitolaitoksiin – apurahoja jaetaan tänä vuonna 620 000 euroa

Suomalainen suursarja esittää ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä – pääosissa Pohjoismaiden suurimpia tähtiä

Taidekeskus Salmela juhlii kesällä 30-vuotisuuttaan – mukana muun muassa Rafael Wardi, Samuli Alonen ja Juhani Saksa

Jyrockin esiintyjistä yli puolet naisia – indiemusiikin festivaalia vietetään Ilokivessä

Suru ja taikuus pokkasivat Suomen Nuorisokirjailijoiden palkinnot

Teatteriarvio: Jyväskylän Nykyteatteriyhdistyksen robottinäytelmän nostattamat ajatukset ovat polttavia ja perustavanlaatuisia, eikä niitä voi kytkeä pois päältä

Jyväskylän kaupunginteatteri esittelee kevätkauttaan yleisötapahtumassa tiistaina

Jaakko Kuusisto sävelsi Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja-romaanista oopperan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.