Susanna Alakoski – Köyhän lokakuu. Päiväkirja.

”Jos on köyhä, kukaan ei tule kotiisi leikkimään”, ajattelee 8-vuotias Aleksandra köyhyydestä Susanna Alakosken omaelämäkerrallisessa teoksessa Köyhän lokakuu. Alakosken vanhemmat muuttivat Ruotsiin Ystadiin Fridshemin alueelle 1960-luvun puolivälissä. Sikalat, jolla nimellä aluetta kutsuttiin, on tuttu Alakosken samannimisestä romaanista.

Köyhän lokakuu on sekä päiväkirja että dokumentinomainen teos. Alakoski kirjoitti sen lukuisilla luento- ja työmatkoillaan sekä työhuoneessaan lähellä lapsuuden kotiaan. Ikkunasta hän katsoi tuttuja taloja ja maisemia, jotka herättivät hänessä monenlaisia tunteita ja muistoja.

Avoin ja rehellinen teos on vaatinut voimaa repiä auki kipeitä haavoja, mutta selvästi se on ollut pakko kirjoittaa. Teostaan varten Alakoski on käynyt läpi satoja sosiaalitoimen, sairaalan ja poliisin kirjaamia dokumentteja hänen lapsuusajan tapahtumista ja perheestään.

Alakosken kirjassa on useita vahvoja teemoja kuten köyhyys, kodittomuus ja häpeä. Häpeä johtuu köyhyydestä, ja sitä Susanna Alakoski sai lapsena kokea. Se ei ollut oma valinta vaan asiat luisuivat pikku hiljaa kohti sietämätöntä elämää.

Alakoski on eräässä haastattelussa kertonut, että ”kun näin muita tapoja elää, aloin hävetä yhä enemmän ja enemmän. Häpeä köyhyydestä juurtui syvälle”.

Köyhän lokakuu on karua ja korutonta luettavaa. Se herättää myös raivoa ja kritiikkiä ruotsalaista yhteiskuntaa kohtaan. Ruotsalainen lintukoto ei olekaan niin täydellinen kuin olemme luulleet.

Kun Alakosken sisarukset kävivät kertomassa viranomaisille isän hakkaavan äitiä, vanhempien juopottelevan, äidin uhkaavan itsemurhalla eikä heillä ole ruokaa, viranomaiset kyllä kuuntelivat, mutta teot olivat pinnallisia.

Mitään ei tapahtunut käytännössä. Ei riittänyt, että Susanna sai 50 kruunua luokkaretkeä varten. Viranomaisten tekojen olisi pitänyt olla paljon järeämpiä.

Vaikka Alakoski on selviytyjä, ilman henkistä romahdusta hänkään ei selvinnyt. Se tuli vasta vuosia myöhemmin. Monille lapsuuden ystäville kävi huonosti. Myös hänen veljensä sortui vuosikymmeniksi alkoholiin ja huumeisiin. Nyt raittiutta on kestänyt jo usean vuoden ajan.

Enää Alakoski ei häpeä taustaansa. Kirjojensa ansiosta hän on saanut paljon kirjeitä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa, alkoholismia ja köyhyyttä.

Köyhän lokakuuta voi pitää myös poliittisena kannanottona ja puheenvuorona köyhyydestä ja kodittomuudesta. Se herättää miettimään tämän päivän köyhyyttä, sillä sitä on enemmän kuin tiedämmekään. Kuten Alakoski kirjassaan toteaa: ”Ennen pulloja keräsivät lapset, nyt niitä keräävät aikuiset.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.