Suuren salin tuntua

Jyväskylä Sinfonia

Jyväskylän oopperakuoro

Suuria oopperakuorokohtauksia

Jyväskylän teatteritalo 22.2.2012

Yllätyin, mitkä soundit kapellimestari Pertti Pekkanen osasi ottaa irti Jyväskylä Sinfonian soittajistosta. Etenkin dramaattiset, suurivolyymiset numerot soivat niin näyttävästi, että heikkoakustinen teatteritalon sali tuntui suuremmalta ja paremmalta kuin se onkaan.

Leoncavallon Intermezzo Pajatsosta soi täyteläistä verismiä. Oikeastaan siitä se ilta alkoi, siihen asti oli enemmän tai vähemmän lämmittelyä.

Yleisö toki piti Rimski-Korsakovin näyttävästä Kimalaisen lennosta, jossa kieltämättä oli hyvin kulkeva tempo. Mutta illan Madetoja (oopperasta Pohjalaisia) oli mielestäni musiikillisesti mielenkiintoisempi näyttö Jyväskylä Sinfonialta. Nyanssit, dynamiikka, rytmi – mielestäni kaikki toimi. Bizet´n Carmenin orkesterisarja mursi lopulta kyynisimmätkin sydämet: vahva dramaattisuus hyvällä intensiteetillä.

Illan solisti, tenori Olavi Suominen, oli vakuuttava Puccini ja Verdi -numeroissaan. Äänellisesti hän on mitä parhain Mozart-tenori, mutta Mozartin aariat jäivät mielestäni epävarmoiksi. Samoin Bizet`n Kukkaisaaria, jossa Suominen ei ollut kotonaan.

Puccinin Rodolfo soi täyteläisesti ja siinä Suomisella oli varma ja vahva ote. Ylä-äänet helmeilivät ja Suominen veti laulussa hyvin pitkää, kestävää linjaa.

Sama päti Verdin Macbeth-numerossa, jossa Suominen oli jälleen kuin kotonaan.Enemmän vain rohkeutta näyttämölliseen puoleen, kun on noin hyvä ja korkealle yltävä äänimateriaali.

Etenkin Macbethin 4. näytöksen loppukohtauksessa sekä solisti, kuoro että orkesteri soivat Pekkasen tahtipuikon alla suurella tunteella ja taidolla. Eipä ollut suuri yllätys, että ilta päättyi ylimääräiseen.

Jyväskylän oopperakuoron ilta parani loppua kohden. Mascagni-numerossa oli suttuisuutta ja asiat hakivat vielä paikkaansa. Miesäänet jäivät etäisiksi ja sopraanoita kiristi ylä-äänissä. Ensimmäisen puoliskon päättänyt Donizetti soi jo selkeämmin ja harmonisemmin.

Sallisen Onko Suomessa jo kevät (oopperasta Punainen viiva) oli selkeän artikulaation, kauniin soinnin ja stemmojen tasapainon hyvä näyttö. Väliajan jälkeisessä osuudessa kuoro onnistui kauttaaltaan hyvin. Perinteinen Nabucco-numero oli musiikillisesti ehjä kokonaisuus ja Verdin Macbeth-kohtauksessa oli voimaa ja varmuutta.

Jyväskylän oopperayhdistyksellä on hyvä kelpo kuoro, jonka varaan sopii tulevia produktioita rakentaa.

JANNE MÄKINEN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.