Suvi Valli - Ohijuoksija

SUVI VALLI

Ohijuoksija

Grafiikka Kirsti Maula. Otava 2011. 119 s.
Ajan mutkat täyttyvät muistoista ja kuvitelmista. Suvi Vallin runokirjassa tapahtumat, historia ja paikat etenevät yllättävin assosiaatioin, liukuvat välähdyksin ja laajennuksin, ajelehtivat ja tunkeutuvat ohi ja kohti, silittäen ja satuttaen.

Runot voivat muistuttaa sattumanvaraista yhdistelyä ja unta. Kuitenkin ne omaavat huomattavaa verbaalista, musiikillista ja visuaalista havaintotarkkuutta sekä myös korostuvaa tarinallista vaikutelmaa.

Pitkienkin kohtaloiden, myös sukupolvien kulku on läsnä. Faktiset aiheet, kuten matkat, sodat, historiankirjoitus, ja tosiasiallisten teosten ja henkilöiden - esimerkiksi Beethoven, Schiller, Eichendorff ja ripeäkinttuinen tutkimusmatkailija Johann Gottfried Seume - kosketus luo tykö rientävää taustaa: lähellä ja kaukana ovat molemmat lähellä.

Vaikka runo olisi taipuisa kuin lapsen tai vanhuksen loru, alle voi kätkeytyä jäykkä pisto ja kivistys; huomio maailman räjähdysalttiudesta ja ainakin salaperäisyydestä ja oikuista. Nämä tarttuvat tekstin monesti hyppelehtivään muotoon ja tekevät riveistä säännöttömiä kuvia elämänkulusta, ajan käänteistä.

"Nelikätisesti nahistellen agitato kiihtyneesti ylös ja alas / vailla kavioita nelistäen mutta nuotin arvo ei kestä, ei / aikaakaan kun et arvaa mitä tuleman pitää"

Kosketuksia

Vallin runoissa viehättää eeppisen ja maagisen yhteys; kohta, josta mennään avaruuteen, hautaan, maahan, muille maille ja aivan viereen, ja usein odottamattomaan, mutta - juuri sellaisena - elämänkierrossa vaikuttavana osuvaan muistikuvaan, tapahtumaan ja tässä ja nyt -kuvitelmaan.

"Paikka tuli koko ajan lähemmäs, vene kutistui kutistumistaan / kunnes tuli vanhana takaisin"

Kirsti Maulan suunnitteleman viivamaisen kuvituksen tehostama typografinen levottomuus heijastaa paikan lisäksi aikaa tai kohteiden joko emotionaalista tai fyysistä sävyä, liikettä, kokoa ja painoa.

Säkeiden villi sommittelu, "epäjärjestys", "keskeneräisyys", vieraskieliset ilmaisut tai sanojen ja kirjainten irtoaminen muodollisesti "oikeista" yhteyksistään tuovat tuntuman kertojan useista näkökulmista; lukuisista runoilijaa helisyttävästä äänistä, epävarmuuden dialektiikasta, koetun historian monisilmäisyydestä.

Aikoja ja paikkoja sulattava tapahtuma juoksee katseen ja korvien ohi, eteenpäin ja taaksepäin kuin rauhaton, "mittavirheitä" vilisevä elokuva ja sisältää usein paitsi nykyaikaista ahdistusta myös perinteistä kauneutta, huokausta ja riemua sekä joka tapauksessa tuntuman arvoituksesta ja sulkeutumattomuudesta.

Kieli jättää vanoja. Suvi Vallin runot ovat kosketuksia ja pitempiä jälkiä, joita lukija omine mielleyhtymineen kernaasti seuraa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.